Kiukuton päivä
"Äiti, tänään ei tullut yhtään kiukkua." Aivan parasta ja ihan totta. Neljän vanha esikoiseni on kova kiukkuamaan silloin kun jokin on juuri oppimisen alla ja aivan viimeisillä metreillä ennen oivallusta. Nyt hän oppi lukemaan "kunnolla". Enää ei kiukuta vaan takapenkiltä kuuluu "Äiti, mikä on Forssa?". Uskomaton lukunopeus neljän vanhaksi kun lukee kyltit auton takapenkiltä. Olisin tosin itse ollut tyytyväinen jos tyyppi olisikin jättänyt lukemisen opettelun vaikka edes eskariin, mutta minkäs teet kun tietoa janoava oppija hinkkaa kirjaimia ja äänteitä. Niin se lopulta oppi.
Tämän lukemisen oppimisen myötä ehdoton hyvä asia on se, että päivän rauhallinen hetki jolloin pikkuveli ottaa päiväunet, isoveli köllöttelee apurina omassa sängyssään ja kaikkein pienin touhuaa lattialla sillä eihän kolmen lapsen taloudessa nukuta kaikki samaan aikaan paitsi yöllä, ehkä, voi olla niin iso poika että lukee Aku Ankkaa. Nyt ei tarvitse muistuttaa että vielä hetki, odota kymmenen minuuttia, enää viisi minuuttia ja pääset pois. Vaan sängystä kuuluu "AA-KOO-UU Aku AA-ÄNN-KOO-KOO-AA Ankka. Äiti tässä lukee Aku Ankka...". Hurmaava lukija kertoo kaiken lukemansa noin kahden tai kolmen sanan jälkeen ja joskus sanat on kiva lukea etuperin ja takaperin ihan vaan lukemisen ilosta.
On uskomatonta katsoa miten lapset kasvavat kasvatuksesta huolimatta. Kyky ymmärtää asioita ja tilanteita muuttuu jatkuvasti. Kun esikoinen rikkoi ystävänsä dublorakennelman antaakseen tietyn osan toiselle ystävälle hän silminnähden hämmästyi kun rakennelman rakentanut suuttui eikä ymmärtänyt miksi palaa tarvittiin muualla. Kun aikuinen saapui paikalle ja kertoi että mitä jos sinun juuri rakentamasi sinulle tärkeä asia purettaisiin että sieltä saataisiin osa toiselle henkilölle tehtävään rakennukseen niin eikö sinuakin harmittaisi? Se ilme, välähdys, empatia ja anteeksipyyntö oli niin vilpitön että melkein tuli kyynel ilosta. Hän ymmärsi miksi ja huomasi että ei tule itselle hyvä olo siitä kun toiselle tulee paha mieli ja lupautui vielä auttamaan uudelleen rakentamisessa. Tässä vaiheessa toisin ystävä oli hautautunut sohvatyynyjen väliin purkamaan tilanteesta aiheutunutta mielipahaa.
Nyt juuri ne kaikki kolme viipottajaa nukkuvat kukin omassa sängyssään maailman suloisimpina. Niin suloisina, että tekisi mieli ottaa kuva joka kerta. Muutaman tunnin päästä niitä on lauma meidän sängyssä ja aikuiset laidoilla suojaamassa ettei kukaan tipahda lattialle. Sitten taas tulee aamu ja huomaan etten ole ehtinyt ajattelemaan oikein mitään ja kaikki on vähän kesken eikä aikaakaan kun kaikki ovat taas nukkumassa.
nämä päivät kiitävät ja matelevat
nämä päivät ovat äärimmäisiä rakkaudessa ja turhautumisessa
lapsi ottaa läheisyytensä ja aikansa
aikuinen antaa läheisyytensä ja aikansa
maailman tärkeimmät ja vauhdilla kasvavat
mukulat
Tämän lukemisen oppimisen myötä ehdoton hyvä asia on se, että päivän rauhallinen hetki jolloin pikkuveli ottaa päiväunet, isoveli köllöttelee apurina omassa sängyssään ja kaikkein pienin touhuaa lattialla sillä eihän kolmen lapsen taloudessa nukuta kaikki samaan aikaan paitsi yöllä, ehkä, voi olla niin iso poika että lukee Aku Ankkaa. Nyt ei tarvitse muistuttaa että vielä hetki, odota kymmenen minuuttia, enää viisi minuuttia ja pääset pois. Vaan sängystä kuuluu "AA-KOO-UU Aku AA-ÄNN-KOO-KOO-AA Ankka. Äiti tässä lukee Aku Ankka...". Hurmaava lukija kertoo kaiken lukemansa noin kahden tai kolmen sanan jälkeen ja joskus sanat on kiva lukea etuperin ja takaperin ihan vaan lukemisen ilosta.
On uskomatonta katsoa miten lapset kasvavat kasvatuksesta huolimatta. Kyky ymmärtää asioita ja tilanteita muuttuu jatkuvasti. Kun esikoinen rikkoi ystävänsä dublorakennelman antaakseen tietyn osan toiselle ystävälle hän silminnähden hämmästyi kun rakennelman rakentanut suuttui eikä ymmärtänyt miksi palaa tarvittiin muualla. Kun aikuinen saapui paikalle ja kertoi että mitä jos sinun juuri rakentamasi sinulle tärkeä asia purettaisiin että sieltä saataisiin osa toiselle henkilölle tehtävään rakennukseen niin eikö sinuakin harmittaisi? Se ilme, välähdys, empatia ja anteeksipyyntö oli niin vilpitön että melkein tuli kyynel ilosta. Hän ymmärsi miksi ja huomasi että ei tule itselle hyvä olo siitä kun toiselle tulee paha mieli ja lupautui vielä auttamaan uudelleen rakentamisessa. Tässä vaiheessa toisin ystävä oli hautautunut sohvatyynyjen väliin purkamaan tilanteesta aiheutunutta mielipahaa.
Nyt juuri ne kaikki kolme viipottajaa nukkuvat kukin omassa sängyssään maailman suloisimpina. Niin suloisina, että tekisi mieli ottaa kuva joka kerta. Muutaman tunnin päästä niitä on lauma meidän sängyssä ja aikuiset laidoilla suojaamassa ettei kukaan tipahda lattialle. Sitten taas tulee aamu ja huomaan etten ole ehtinyt ajattelemaan oikein mitään ja kaikki on vähän kesken eikä aikaakaan kun kaikki ovat taas nukkumassa.
nämä päivät kiitävät ja matelevat
nämä päivät ovat äärimmäisiä rakkaudessa ja turhautumisessa
lapsi ottaa läheisyytensä ja aikansa
aikuinen antaa läheisyytensä ja aikansa
maailman tärkeimmät ja vauhdilla kasvavat
mukulat
Kommentit