3.9. jo toiset babyshowerit
Sain toiset babyshowerit. Nyt on siis korkea aika kertoa kummastakin vauvakutsusta.
Ensimmäiset tulivat ihan puun takaa. Olin aamulla ajatellut siivoilla viikonloppua varten ja vielä menin innostumaan mattojen tamppaukseen kun oli niin kaunis aamu. Lattia oli imuroitu, vessa pesty ja pyykkikone taisi pyöriö kun naapuri tuli kysymään lenkille. Tietysti halusin pitää siivoksessa tauon ja jätin matot ulos ja hyppäsin hikisenä koirien narujen päähän. Kun tulimme takaisin ihmettelin miksi olin sulkenut portin. Yleensä jätän sen auki kun lähden koirien kanssa ulos, mutta ei sitä oikein tiedä mitä raskaanaolevan päässä liikkuu, joten ajattelin etten vaan muista tehneeni niin. Kun pääsin sisälle alkoi virsi 555 kuulua ympäri asuntoa. Sieltä ne sitten tulivat esiin ja lurauttivat koko biisin niin että liikutukseltani en saanut kyyneliä piiloon. Pöytä oli katettu koreasti täyteen nepalilaista ruokaa. Ihan parasta. Ensimmäiseksi kävin suihkussa ja vaihdoin hikiset vaatteet paremmalta tuoksuviin. Ne ihanat olivat tehneet kortteja, keränneet rahaa pyöräharrastuksen jatkamiseen ja kirjoittelivat kaikkea ihanaa ylös, jota sitten voisin lukea huonona päivänä. Jokainen oli tuonut helmiä ja jokaisella helmellä oli tarina. Helmistä tein helminauhan, jota ajattelin käyttää vaunujen koristeluun. Siitä tuli kaunis ja värikäs niinkuin ystäväni. Sain hemmottelua ja jälkkäriksi syötiin ihania herkkuja (suklaakakkua, sitruunaruutuja, hedelmiä, marjoja, kemavaahtoa...). Sain myös salaa / julkisesti ihailemani bolakorun, joka on äärettömän kaunis. Päivä oli ehdottomasti yksi elämäni ihanimpia. Ilta jakui yöksi.
Toisista kutsuista olin sen verran tietoinen, että olimme puhuneet naisporukalla pitävämme naisten illan vauvakutsun teemalla joku kerta. Meidän porukka nimittäin lisääntyi yhdellä pienellä poikavauvalla muutama viikko sitten ja pidämme pienimuotoisia teemajuhlia aina kun siihen on aihetta tai sitten vaan käymme retkellä. Pikkuista elämän ihmettä oli syytä juhlia tietysti ensimmäiseksi. Naisten iltoja voisi kutsua kuukauden keitaaksi (tai oikeastaan kokoonnumme kahden viikon välein). Nämäkin kutsut tulivat kyllä yllätyksenä, olin jotenkin ajatellut että vasta seuraavalla kerralla. En tiedä miksi. Ohjelmassa sain tehdä Lönnebon rukoushelmet ja söimme suklaafondueta sekäkarjalan piirakoita. Nam! Jälkkäriksi oli jäätelömaistajaiset ja grande finale huipentui jalkakylpyyn sekä kynsien lakkaukseen.
Aivan käsittämättömän ihanaa olla huomattu, rakastettu ja niin tärkeä, että toiset ovat nähneet vaivaa hankkiessaan tarvikkeita ja suunnitellessaan sopivaa ohjelmaa. Hyvät ystävät, olette minulle rakkaita ja toivottavasti tiedätte sen. Olen niin siunattu ja häkeltynyt etten tiedä miten kiittäisin.
Tänään lähdetään maakuntamatkailulle Forssaan vai oliko se Urjalaan? Sinne suuntaan kuitenkin. Aamupala on jo vatsassa eli nyt täytyy laittaa toosa kiinni ja hiukset tanaan.
Ensimmäiset tulivat ihan puun takaa. Olin aamulla ajatellut siivoilla viikonloppua varten ja vielä menin innostumaan mattojen tamppaukseen kun oli niin kaunis aamu. Lattia oli imuroitu, vessa pesty ja pyykkikone taisi pyöriö kun naapuri tuli kysymään lenkille. Tietysti halusin pitää siivoksessa tauon ja jätin matot ulos ja hyppäsin hikisenä koirien narujen päähän. Kun tulimme takaisin ihmettelin miksi olin sulkenut portin. Yleensä jätän sen auki kun lähden koirien kanssa ulos, mutta ei sitä oikein tiedä mitä raskaanaolevan päässä liikkuu, joten ajattelin etten vaan muista tehneeni niin. Kun pääsin sisälle alkoi virsi 555 kuulua ympäri asuntoa. Sieltä ne sitten tulivat esiin ja lurauttivat koko biisin niin että liikutukseltani en saanut kyyneliä piiloon. Pöytä oli katettu koreasti täyteen nepalilaista ruokaa. Ihan parasta. Ensimmäiseksi kävin suihkussa ja vaihdoin hikiset vaatteet paremmalta tuoksuviin. Ne ihanat olivat tehneet kortteja, keränneet rahaa pyöräharrastuksen jatkamiseen ja kirjoittelivat kaikkea ihanaa ylös, jota sitten voisin lukea huonona päivänä. Jokainen oli tuonut helmiä ja jokaisella helmellä oli tarina. Helmistä tein helminauhan, jota ajattelin käyttää vaunujen koristeluun. Siitä tuli kaunis ja värikäs niinkuin ystäväni. Sain hemmottelua ja jälkkäriksi syötiin ihania herkkuja (suklaakakkua, sitruunaruutuja, hedelmiä, marjoja, kemavaahtoa...). Sain myös salaa / julkisesti ihailemani bolakorun, joka on äärettömän kaunis. Päivä oli ehdottomasti yksi elämäni ihanimpia. Ilta jakui yöksi.
Toisista kutsuista olin sen verran tietoinen, että olimme puhuneet naisporukalla pitävämme naisten illan vauvakutsun teemalla joku kerta. Meidän porukka nimittäin lisääntyi yhdellä pienellä poikavauvalla muutama viikko sitten ja pidämme pienimuotoisia teemajuhlia aina kun siihen on aihetta tai sitten vaan käymme retkellä. Pikkuista elämän ihmettä oli syytä juhlia tietysti ensimmäiseksi. Naisten iltoja voisi kutsua kuukauden keitaaksi (tai oikeastaan kokoonnumme kahden viikon välein). Nämäkin kutsut tulivat kyllä yllätyksenä, olin jotenkin ajatellut että vasta seuraavalla kerralla. En tiedä miksi. Ohjelmassa sain tehdä Lönnebon rukoushelmet ja söimme suklaafondueta sekäkarjalan piirakoita. Nam! Jälkkäriksi oli jäätelömaistajaiset ja grande finale huipentui jalkakylpyyn sekä kynsien lakkaukseen.
 |
| vauvakutsujen helmet esittelyssä |
Aivan käsittämättömän ihanaa olla huomattu, rakastettu ja niin tärkeä, että toiset ovat nähneet vaivaa hankkiessaan tarvikkeita ja suunnitellessaan sopivaa ohjelmaa. Hyvät ystävät, olette minulle rakkaita ja toivottavasti tiedätte sen. Olen niin siunattu ja häkeltynyt etten tiedä miten kiittäisin.
Tänään lähdetään maakuntamatkailulle Forssaan vai oliko se Urjalaan? Sinne suuntaan kuitenkin. Aamupala on jo vatsassa eli nyt täytyy laittaa toosa kiinni ja hiukset tanaan.
Kommentit