22.9. synnäriin tutustuminen

Synnärillä oli sen verran kiva käydä, että olisin voinut jäädä saman tien synnyttelemään. Varsinkin se ammehuone oli vaikka kuinka kivasti laitettu. Oli tähtitaivasta ja niin edelleen. Jotenkin ajattelin, että ne huoneet on suurempia ja kalseampia, mutta ne olivatkin aika pieniä ja kodikkaaksi tehtyjä. Synnytyssalien esittelijä oli nuorehko nainen ja vaikutti kovin mukavalta ja toisen puolen esittelijä oli vanhempi nainen joka oli sen verran kuivakka että melkein jännitti olla sen seurassa. Meitä oli aulassa niin paljon, että porukka piti jakaa kahteen ryhmään. Siellä sitten lyllerrettiin huoneesta toiseen ja kuunneltiin mikä on mahdollista kivun lievitykseen, synnytysasentoihin ja miten asiat käytännössä etenee. On se hyvä juttu, että synnärille pääsee tutustumaan niin halutessaan. Tulee varmempi olo ja on mukava kun henkilökunta toivottaa tervetulleeksi (ehkä lakkaan jännittämästä yösynnytystä tässä vaiheessa). Sitä kokee itsensä jotenkin erityisen tärkeäksi. Nyt pitäisi miettiä kannattaako kysellä perhehuonetta vai vaan ajatella tavallista huonetta. Perhehuone maksaa enemmän, mutta siellä on oma rauha ja sitten taas ne koirat.. Ja perhehuoneen ehtona on myös että mies on sitten ihan oikeasti kanssa opettelemassa vauvan hoitoa eikä töissä. En tiedä, mutta toivottavasti sitten tiedän.

Nyt on muuten kudottuna kokonainen merinovillainen setti. On niin söpö ja itte tehty. Onnistuin! Jee! Oikeastaan pipo puuttuu vielä.

Villalla kylmyyttä vastaan.

Söpöäkin söpömpi pikkuinen kävi söpön äitisä kanssa meillä kääntymässä. Tulee itselle varmempi olo kun katselee näitä ensiäitejä ja miettii omaa äidiksi tulemistaan. Ehkä selviän jos hekin ovat selvinneet.