25.9. vielä kutisee
Aamulla jatkettiin samaa kutinaa. En nyt tiedä mitä tämän kanssa tekisin. Tällä erää taas on olo helpottanut. Huh, olen ihan poikki. Yöllä toinen koirista oli levoton kanssani ja ajattelin, että vien sen ulos, mutta kun sain omat kamppeet päälle oli koira jo umpi unessa. Aamulla oli kuitenkin pissat lattialla. Miksi en herättänyt sitä kun kerran huomasin, että se oli levoton ja sillä oli varmaan hätä. Omaa typeryyttäni en raaskinut. Järkeni oli ilmeisen sumentuneena klo 03.34 mutta onko tuo edes ihme jos siinä vaiheessa on käynyt tervehtimässä posliinista istuinta jo neljä kertaa nukahtamisen jälkeen.
Lonkat on pehmeät kun kävely on huteraa vaappumista. Polvetkin tuntuu pehmoisilta ja yöllä alaselkä napsahtelee paikoilleen kun käännän kylkeä. Jos makaa paikallaan yli kaksi tuntia niin alkaa kolottamaan sormet, ranteet, hartiat, nilkat ja lonkat. Harjoitussupistukset tuntuu virtsarakon kohdilla niin hyvin, että vessaan tulee lähdettyä niidenkin takia. Olen super vessassa kävijä.
Löysin asuntomyyntisivuilta kivan, mutta remontoitavat kohteen. Hinta tietenkin tuntuu tässä vaiheessa älyttömän edulliselta, mutta eihän se enää ole sama jos sitä aloittaa remppaamaan. Sijainti loistava ja on piha (pihalla omenapuita). Mutta mitä silloin ostaakaan jos talo tulee melkein kuin ilmaiseksi. Ostaisin pelkän tulevaisuuden unelman tietämättä mihin olen menossa. Tai jos se on suorassa seisova, homeeton ja sitä myöden kunnossa niin silloin ei turhia yllätyksiä tule, mutta näillä olemattomilla taidoilla ei sellaista edes pysty arvioimaan. Miksi haluan aina jotain ihan järjetöntä. Osaan olla luova suunnittelija ja innostun vaikka mistä seikkailusta, mutta en ole paras viemään asioita lopulliseen päätökseen varsinkaan jos kyse on omista projekteista. Töissä asiat hoidetaan loppuun, koska sitä on muille vastuussa ja samaa periaatetta on helppo toteuttaa muihin kuin omiin projekteihin. Omat projektit tuppaa jäämään vähän vajaaksi varsinkin kun mies on samanlainen leijuja niin voisin kuvitella, että kolmen vuoden kuluttua puolet on valmiina, puolet on odottamassa inspiraatiota ja yksi kolmas osa suunnitelmista on muuttunut vähemmän kunnianhimoisiksi. Näin se vaan menee kahden semi-intoilijan kotona. Tehdään hyvää, mutta ei se nyt ihan stressin arvoista ole saattaa kaikkea prikulleen ja sitten taas on jotkut asiat joista ei voi yhtään tinkiä.
Kannoin koirille pedin ja viltin ulos ja nyt me ollaan ihan pihalla kaikki. Kaunis ja heleä on sää. Korviin tungin musiikkia (Kerli, Benny Benassi, Ayo ja Prodigy pitää huolen tunnelmasta) ja on jotenkin boheemi sekä samalla onnellinen olo. Syksyn edetessä näitä päiviä ei enää varmaankaan kovin monia tule olemaan. Yritän nauttia tästä heleydestä pyytettömästi Pieni ja jatkuva närästys vähän häiritsee täydellistä keskittymistä, mutta ei liikaa. Jotain murusta pitäis varmaan tarjoilla itselleen ja vauvalle tai kohta ollaan kaikki huonolla tuulella.
Ps. Soitin äippäpolille ja ne käski seurailemaan kutiavaa mahaa. Jos menee ärtsymmäksi niin sitten soittelen uudelleen, muuten puhelindiagnoosilla kaikki ok.
Lonkat on pehmeät kun kävely on huteraa vaappumista. Polvetkin tuntuu pehmoisilta ja yöllä alaselkä napsahtelee paikoilleen kun käännän kylkeä. Jos makaa paikallaan yli kaksi tuntia niin alkaa kolottamaan sormet, ranteet, hartiat, nilkat ja lonkat. Harjoitussupistukset tuntuu virtsarakon kohdilla niin hyvin, että vessaan tulee lähdettyä niidenkin takia. Olen super vessassa kävijä.
Löysin asuntomyyntisivuilta kivan, mutta remontoitavat kohteen. Hinta tietenkin tuntuu tässä vaiheessa älyttömän edulliselta, mutta eihän se enää ole sama jos sitä aloittaa remppaamaan. Sijainti loistava ja on piha (pihalla omenapuita). Mutta mitä silloin ostaakaan jos talo tulee melkein kuin ilmaiseksi. Ostaisin pelkän tulevaisuuden unelman tietämättä mihin olen menossa. Tai jos se on suorassa seisova, homeeton ja sitä myöden kunnossa niin silloin ei turhia yllätyksiä tule, mutta näillä olemattomilla taidoilla ei sellaista edes pysty arvioimaan. Miksi haluan aina jotain ihan järjetöntä. Osaan olla luova suunnittelija ja innostun vaikka mistä seikkailusta, mutta en ole paras viemään asioita lopulliseen päätökseen varsinkaan jos kyse on omista projekteista. Töissä asiat hoidetaan loppuun, koska sitä on muille vastuussa ja samaa periaatetta on helppo toteuttaa muihin kuin omiin projekteihin. Omat projektit tuppaa jäämään vähän vajaaksi varsinkin kun mies on samanlainen leijuja niin voisin kuvitella, että kolmen vuoden kuluttua puolet on valmiina, puolet on odottamassa inspiraatiota ja yksi kolmas osa suunnitelmista on muuttunut vähemmän kunnianhimoisiksi. Näin se vaan menee kahden semi-intoilijan kotona. Tehdään hyvää, mutta ei se nyt ihan stressin arvoista ole saattaa kaikkea prikulleen ja sitten taas on jotkut asiat joista ei voi yhtään tinkiä.
 |
| rentoa meininkiä |
Kannoin koirille pedin ja viltin ulos ja nyt me ollaan ihan pihalla kaikki. Kaunis ja heleä on sää. Korviin tungin musiikkia (Kerli, Benny Benassi, Ayo ja Prodigy pitää huolen tunnelmasta) ja on jotenkin boheemi sekä samalla onnellinen olo. Syksyn edetessä näitä päiviä ei enää varmaankaan kovin monia tule olemaan. Yritän nauttia tästä heleydestä pyytettömästi Pieni ja jatkuva närästys vähän häiritsee täydellistä keskittymistä, mutta ei liikaa. Jotain murusta pitäis varmaan tarjoilla itselleen ja vauvalle tai kohta ollaan kaikki huonolla tuulella.
 |
| Ulkoilua mahan kanssa |
Kommentit