19.9. raskausarpia kahdessa kerroksessa

Raskausarpia voi ilmeisesti tulla kahteen kerrokseen. En tiennyt että tämä on mahdollista, mutta oma mahani sen todistaa. Ensimmäiset arvet ovat syvällä ja punaisia suurin osa. Uusimmat ovat enemmän pinnalla ja huomaamattomampia. Aikaisemmat kiertävät napaa ja leviävät ihan kylkiin asti ja nämä uudet menevät vaakasuorasti ehkä 10-15cm alueella ihan ihon pinnassa sekä navan sivuilla eivätkä (ainakaan vielä) ole punaisia. Onkohan vielä kolmas kerros arpia mahdollista saada...se olisi jo ehkä vähän liikaa. Miltäköhän mahani näyttää kaiken tämän älyttömän venymisen jälkeen? Ei ainakaan samalta kuin ennen. Koko pallo on kireä kuin mikäkin ja ihoa kutittelee välillä, mutta ei jatkuvasti. Vauva on rauhallinen. Ei sillä enää todellakaan ole tilaa muksia miten sattuu. Yöllä jopa herättelin sitä kun kylkeä kääntäessä tunsin kuinka tyyppi siellä rojahti aina kääntymääni suuntaan kuin meikä käänsi kylkeä. Oli pakko kokeilla onko kaikki kunnossa. Kaikki kunnossa ja toinen vaan yritti nukkua. Ajattelin myös yöllä että mahtaako se hengittää ja kuuntelin, kunnes tajusin että ajatus on täysin mahdoton sillä ei siellä mahassa voi vielä hengittää :D Oli vähän pähkinät ja rusinat tulevalla äidillä sekaisin.

Väsytää kovasti ja jatkuvasti. Yöllä supistellessa ajattelen etten millään jaksaisi nyt synnyttää ja aamulla ajattelen etten millään nyt uskaltaisi synnyttää. Päivällä tekisi mieli päästä synnytämään ja niin etenee päivä seuraavaan. Uteliaana haluaisin jo nähdä kuka se siellä sisälläni on. Huomenna on ensimmäinen viikottainen neuvola.

Raskausaikani kolmannen kompastelun uhriksi jouduin tässä taannoin. Käpy osui tielleni (en nähnyt sitä ison mahani takaa) ja hyvällä polvi / kämmen seivauksella kaivelin pururataa. Mullan möyhintää ja hetken kirvelevä kämmen olivat saldona. Ei sattunut mahaan eikä muutenkaan. Siitä muutama päivä ja annoin koirille puristeluut purkaksi. Niistä tulee aina riitaa siinä vaiheessa kun kumpikaan ei enää jaksa syödä luutaan. Harrison piilottaa puolikkaansa ja yrittää kähveltää Teklan luun tai sitten Tekla haluaa maistaa Harrisonin luuta sillä onhan ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Normaalisti siis kerään luun puolikkaat koirilta pois siinä vaiheessa kun sen syönti ei enää kiinnosta. Omaa ajattelemattomuuttani en seurannut tapahtumaa vaan aloitin lukemaan lehteä. Hetken kuluttua Harrison tuli sohväpöydän takaa mukamas ovelana nyysimään teklan herkkua ja siitä sitten riemu repesi. Onnettomasti kahden koiran välissä jäin haukun keskelle ja Harrison vahingossa nipisti pohkeeseeni komean mustelman. Karjaisin kiitettävällä voluumillä molemmat koirat jäähylle. Riita oli kerrasta poikki ja molemmat katsoivat hölmistyneenä, että mikä sille oikeen tuli ja kipittivät yhteistuumin jäähylle. Voi että miten harmitti kun ihan itse jätin seuraamatta tilanteen ajattelemattomuuttani vaikka tiesin mikä on lopputulos.