6.8. synnytystapa selvitetty
Se on sitten koettu, huh! Ihan turhaan pelkäsin. Ihana, asiallinen lääkäri ultrasi vauvan koon, joka meni just ja just normaaliin käyrään tai sit ihan nippa nappa pienikokoisen vauvan käyrään. Sopii mulle. Synnytys tapahtuu alateitse näillä tutkimuksilla, mutta kuulemma pitää varautua leikkauksen mahdollisuuteen sillä synnytyksessä voi ilmetä komplikaatioita, jos vauvan pää on vaikka epäedullisessa asennossa synnytyksen hetkellä. Itse tutkimus oli vain vähän tavallisesta gynekologin tutkimuksesta eroava. Hassua oli, että joku kokeilee kuinka hyvin mun häntäluu heiluu ja siellä se heilu. Tai että missä ne lonkan luut on. Sanoisin, että eka gynekologin kerta oli hämmentävämpi ja inhottavampi. Kerroin lääkärille, että mua jännitti kauheesti tulla sinne tutkimukseen ja se ei haitannut sitä yhtään. Mies ihana oli mukana. Kysyin, että miltä tuntuu istua vieressä kun toinen on siinä tutkimuspöydällä arvioitavana. Kummalliselta kuulemma. Sanoivat hoitajan kanssa mahaani suloiseksi. Ihana kommentti ammattilaiselta. Ne nyt näkee mahoja ihan joka päivä niin mukava kuulla, että mulla on suloinen maha. Nyt uskon että se on suloinen vaikka onkin arpinen.
Kotiin päästyäni nukuin päikkärit. Yöllä meni kaikki aika jännittämiseen. Päivällä ei ruoka maistunut miltään. Maha oli vähän vauhdikkaalla tuulella, mutta nyt on suurin stressi takana. Sitten odotellaan synnytystä.
Ystävät rakkaat saivat tuta kun olin eilen täynnä hormoonihermoiluja. Naapurin mies ilmoitti, että meidän koirat haukkuu liikaa, ihan koko päivän sekä varmasti yöllä (yöllä ne ei hauku yhtään, mutta innostuksesta kylläkin eli jos meille tulee vieraita tai ollaan menossa ulos eli ts. meillä käy liikaa vieraita ja me lenkitetään koiria varmaan liikaa). Ajattelin soittaa isännöitsijälle ja kysyä onko vastaavasta tilanteesta jo tapausta tässä taloyhtiössä vai pistetäänkö meidän asunto myyntiin. Tällä hetkellä tekisi mieli myydä ja ostaa oma jostain missä on kunnon piha koirille ja omille ajatuksille. Itkua siis eilen riitti. Turhautumista, miehen olkapäähän nojailua sekä huokailuja yläkertaan. Olen yhtenä kappaleena ja maailma ei pyörähtänyt ympäri vaikka se siltä eilen tuntui.
Kotiin päästyäni nukuin päikkärit. Yöllä meni kaikki aika jännittämiseen. Päivällä ei ruoka maistunut miltään. Maha oli vähän vauhdikkaalla tuulella, mutta nyt on suurin stressi takana. Sitten odotellaan synnytystä.
Ystävät rakkaat saivat tuta kun olin eilen täynnä hormoonihermoiluja. Naapurin mies ilmoitti, että meidän koirat haukkuu liikaa, ihan koko päivän sekä varmasti yöllä (yöllä ne ei hauku yhtään, mutta innostuksesta kylläkin eli jos meille tulee vieraita tai ollaan menossa ulos eli ts. meillä käy liikaa vieraita ja me lenkitetään koiria varmaan liikaa). Ajattelin soittaa isännöitsijälle ja kysyä onko vastaavasta tilanteesta jo tapausta tässä taloyhtiössä vai pistetäänkö meidän asunto myyntiin. Tällä hetkellä tekisi mieli myydä ja ostaa oma jostain missä on kunnon piha koirille ja omille ajatuksille. Itkua siis eilen riitti. Turhautumista, miehen olkapäähän nojailua sekä huokailuja yläkertaan. Olen yhtenä kappaleena ja maailma ei pyörähtänyt ympäri vaikka se siltä eilen tuntui.
Kommentit