Itsekseen

Isoveli meni sänkyyn rauhoittumaan. Laittoi päällensä peiton ja otti viereen lähes itsensä kokoisen kirjan autoista ja traktoreista. Keskellä päivää ihan päiväuniaikaan. Miksi en opi, että niiden känkkäränkkä päivien, viikkojen, hetkien päälle tulee se oppimispyrähdys... Olen niin hidas ja aikuinen, kai. Nyt meidän herkkäuninen isoveli on siis oppinut rauhoittumaan sängyssä, itsekseen. Hän ei nukahda sinne itsekseen (pitää istua vieressä), mutta hampaiden pesun, iltasadun, iltarukouksen ja hyvän yön toivotuksen jälkeen hän asettelee unilelun tai lelut, peiton ja itsensä (noin sataan miljoonaan kertaan). Sitten hän laulelee kuiskaillen lauluja sekä juttelee hassuja juttuja, itsekseen. Välillä pitää vähän rapsuttaa, mutta se on siinä. Sitten nousen omille asioilleni, syön iltapalani, touhuan ajatukseni kasaan ja päivä on ohi. Helpottaa, helpottaa niin vietävästi! Päiväunia kun nämä veljekset nukkuvat täysin ristiin niin saan illat itselleni, ihan itselleni koska mies se heräilee niin aikaisin. Tämä vaihtoehto on ihan kiva, mutta ehkä vielä joskus (silloin kun palaan töihin) käännän kelloni aikaisemmaksi ja lähemmäs miehen rytmiä. Olisi kiva joskus vaihtaa jokin lause mikä ei sisällä lastenhoitotermejä.

Mies on patistanut minua liikkelle, ulos kotoa. Rentoudun liikkumalla, koska silloin ei ole kuin itselleen tilivelvollinen. Tämä vuosi on vain alkanut jollain räkätaudilla, joka on kiertänyt sakkia siihen tahtiin, että olen ollut joko älyttömän väsynyt tai itse tautinen lähtemään kunnon spurtille. Nyt muutaman päivän "ei uusia hampaita tai tauteja"- kausi sai minut ottamaan noin kolmen vuoden tauon jälkeen salikortin. Mikä ihanuus, salilla on myös toimivampi suihku kuin kotona. Sieltä tulee lämmintä vettä ilman sitä liian kuumaa alkua ja hiipivää jäätävää osuutta lopussa. Katsotaan, jos löytäisin taas keskivartalon tukilihakset pitämään ryhtiä yllä ja ehkä pysyn myös paremmin järjissäni. Mies jo huomautti, että olen ollut huonolla tuulella aika pitkään. Pitää paikkansa ja hän on valitettavasti ollut se jolle olen turhautumiseni kaatanut. Kyllä se kuulkaa on niin, että parisuhde on aikamoisessa puristuksessa lasten kanssa.