mitä opetan lapselleni
Luin juuri Äitikortti kirjan ja hyvä oli. Tyylillisesti itseäni häiritsi sana banaali, joka esiintyi kirjassa kolmasti. En vain käsitä miksi joku haluaa käyttää juuri sitä sanaa, mutta pääsin järkytyksen yli ja pidin kirjan sisällöstä. Kirjassa mukavan rempseästi käsketään miestä pitämään huolta jälkikasvustaan siitäkin huolimatta vaikka äiti yrittäisi omia lapsen "kiintymysvanhemmuuden" nimissä. Ihmetellään sitä miksi ihmiset sekoavat kun saavat lapsia... ja paljon, paljon muuta.
Jäin miettimään kuitenkin kirjassa esiintyvää isän roolin korostamista. Meillä eletään yrittäjämiehen ja kotirouvan elämää. Kotirouvan, joka oli aikeissa palata töihin, mutta suunnitelmat peruuntuivat kun uusi vauva on tulossa. Vaihtoehtoisesti mies voisi lopettaa yrittämisen ja ryhtyä duunariksi jonkun muun leipiin, mutta en näe sitä tosiasiallisena vaihtoehtona. Käskisikö kukaan työsuhteessa elävää miestään vaihtamaan työpaikkaa sen vuoksi, että nyt meille tuli lapsi? Tuskin. Kun palaan töihin jää edelleen minulle suurin vastuu huushollista. Tämä johtuu vain siitä, että mies tekee niin pitkää päivää ja viikkoa. Ei vain ole yksinkertaisesti järkevää jäädä odottamaan ilta seitsemään tai yhdeksään, että saa apua kun itse voi tehdä asiat jo valmiiksi tai puolivalmiiksi. Oppiiko ja opetammeko siis lapsemme siihen, että hän luulee isona ettei miehet voi osallistua kotitöihin tai lapsenhoitoon? En millään usko. Mies kun tulee kotiin ja jos poika on hereillä väistyn enemmän kuin mielelläni syrjään ja annan heille tilaa rymyämiseen, kylpemiseen, puurohetkiin ja mitä milloinkin. Mies auttaa, kun on paikalla, aivan kaikessa kodinhoidollisessa. Kun muutamat minulle tärkeät kokousmenot tai tapaamiset on kalenterissa, hoitaa mies koko perhe- ja kotipaletin. En missään nimessä ole nyrkin ja hellan välissä vaan parisuhteemme kompromississa, jossa kummallakin on vastuunsa. Ymmärrän, että ne vätykset siellä sohvan pohjilla tarvitsevat ravistelua, mutta ei kaikki epätasa-arvoinen kotitöiden järjestely johdu siitä että mies juoksee omissa höpöhöpö menoissaan tai ei irtoa television otteesta. Ja kyllä, yrittäjällä on samanlaiset mahdollisuudet olla kotona ja tehdä normaalia päivää kunhan vaan järkeistää asioita, mutta kokeilkaa samaa kasvuyrityksen kanssa ja kertokaa miten helppoa se oikeassa elämässä on. Enkä myöskään halua antaa liian ruusuista kuvaa yrittäjän vaimona elämisestä. Se vaatii järjestelyä, kompromisseja ja pitkää pinnaa, mutta se vaatii sitä meiltä molemmilta. Jos mies voisi valita, olen varma, että hän valitsisi isyysvapaat, lomarahat ja paljon vapaata. Kukapa ei...
Jäin miettimään kuitenkin kirjassa esiintyvää isän roolin korostamista. Meillä eletään yrittäjämiehen ja kotirouvan elämää. Kotirouvan, joka oli aikeissa palata töihin, mutta suunnitelmat peruuntuivat kun uusi vauva on tulossa. Vaihtoehtoisesti mies voisi lopettaa yrittämisen ja ryhtyä duunariksi jonkun muun leipiin, mutta en näe sitä tosiasiallisena vaihtoehtona. Käskisikö kukaan työsuhteessa elävää miestään vaihtamaan työpaikkaa sen vuoksi, että nyt meille tuli lapsi? Tuskin. Kun palaan töihin jää edelleen minulle suurin vastuu huushollista. Tämä johtuu vain siitä, että mies tekee niin pitkää päivää ja viikkoa. Ei vain ole yksinkertaisesti järkevää jäädä odottamaan ilta seitsemään tai yhdeksään, että saa apua kun itse voi tehdä asiat jo valmiiksi tai puolivalmiiksi. Oppiiko ja opetammeko siis lapsemme siihen, että hän luulee isona ettei miehet voi osallistua kotitöihin tai lapsenhoitoon? En millään usko. Mies kun tulee kotiin ja jos poika on hereillä väistyn enemmän kuin mielelläni syrjään ja annan heille tilaa rymyämiseen, kylpemiseen, puurohetkiin ja mitä milloinkin. Mies auttaa, kun on paikalla, aivan kaikessa kodinhoidollisessa. Kun muutamat minulle tärkeät kokousmenot tai tapaamiset on kalenterissa, hoitaa mies koko perhe- ja kotipaletin. En missään nimessä ole nyrkin ja hellan välissä vaan parisuhteemme kompromississa, jossa kummallakin on vastuunsa. Ymmärrän, että ne vätykset siellä sohvan pohjilla tarvitsevat ravistelua, mutta ei kaikki epätasa-arvoinen kotitöiden järjestely johdu siitä että mies juoksee omissa höpöhöpö menoissaan tai ei irtoa television otteesta. Ja kyllä, yrittäjällä on samanlaiset mahdollisuudet olla kotona ja tehdä normaalia päivää kunhan vaan järkeistää asioita, mutta kokeilkaa samaa kasvuyrityksen kanssa ja kertokaa miten helppoa se oikeassa elämässä on. Enkä myöskään halua antaa liian ruusuista kuvaa yrittäjän vaimona elämisestä. Se vaatii järjestelyä, kompromisseja ja pitkää pinnaa, mutta se vaatii sitä meiltä molemmilta. Jos mies voisi valita, olen varma, että hän valitsisi isyysvapaat, lomarahat ja paljon vapaata. Kukapa ei...
 |
| kotityöt, mitkä työt? |
Kommentit