Päivä tuhkassa
Ystävä kävi kylässä ja kysyi tarvitsenko apua ristiäisten järjestelyssä.Vastasin niinkuin usein vastaan: "Katsotaan. Ehkä. En vielä tiedä". Se on totuus, en minä tiedä tarvitsenko apua vai selviänkö. En edes tiedä koska ne ristiäiset pidetään. Ystäväni totesi, että en vaan osaa pyytä apua. Sekin on totta. Minulle on muotoutunut järkyttävä kynnys kysyä apua.
Tänään meillä taapero levitteli tuhkaa olohuoneessa ja ajeli Pipsa Possun laivalla päin uunia ja sieltä pölisi jostain raosta tuhkaa eli taaperon mielestä savua (jos et tiedä mikä on Pipsa Possu niin katso pikku kakkosta). Meillä on sitten siinä uuniin alareunassa sinisiä muovilelusta (siitä possun laivasta) tulleita raitoja. Kivaa oli, ainakin toisella meistä. Kääpiö huusi sylissäni kun meinasi tukehtua maitosuihkuun (ja jos nyt jotain harmittaa sana maitosuihku niin hankkikaa elämä ja jotain muita ongelmia). Vihaan äitiys sanaston vihaamista, vihaan myös äitiys sanastoa.
Tämä päivä on ollut täynnä vihastumista. Löysin muuton yhteydessä hyvät ja toimivat yli kymmenen vuotta vanhat verkkarit. Hain niitä yläkerran vaatelokerosta ja astuin koiran pissaan matkalla ja saavuttuani verkkareiden luo astuin uudelleen koiran pissaan.Täällä on aikaisemminkin asunut koira, joka on ollut joko uros jonka hajua meidän uros yrittää peittää tai naaras, jonka hajuja se haluaa omistaa. Tai sitten näissä vanhoissa muovimatoissa ja pörröisessä kokolattiamatossa on jotain todella koiran pissahätää kiihottavaa. Ne saavat kohta kaikki purku tuomion ja ostan lemmikkikaupasta jotain koiria karkoittavaa hajustetta uusien pintojen kyllästämiseksi. Menee hermot!
Kun olin saanut taaperon lopulta luopumaan ajatuksesta, että Pipsa Possu ajaa sadannettatuhannetta kertaa päin uunia ja että äidin kädet ei riitä nyt repimään sitä lelua kauniisti kädestä sekä pitämään kasvattavaa puhetta uuneista, niiden arvosta ja siisteyden tärkeydestä, huomasin matkalla vaipanvaihtopöydältä vessaan, että jossain taaperon ulottumattomissa on isot nokiset sormenjäljet. Tyhjentäessäni tiskikonetta löysin kaapista lautasia väärästä hyllystä. Lähetin miehelle erittäin kitkerän ja vihainen tekstiviesti kirosanalla. Kuohui, mutta apua en pyytänyt keneltäkään. Taapero oli vielä päiväuneton sekä touhukas, joten hän keksi tiskaamisen hauskuuden, joka päättyi n. litraan saippuavettä lattialla tyyppiseen siivoukseen. Ehdittiin me yhteisesti ja ilman hermojen loppumista kuitenkin pesemään yksi ajan harmaannuttama ikkunalasi. Tyytyväinen olin, mutta sen jälkeen tämä koko sähellys alkoikin.
Lopulta kaikki paitsi minä nukkuivat suloisesti päiväuniaan. Sain siivotuksi nokisen olohuoneen ja roudattua ison kasan rättipyykkiä sekä muuta pyykkiä asiaan kuuluviin säilytysjärjestelmiin. Tulihan sitä kahvikupin äärellä vielä itku. En osaa mitään, en edes pyytää apua. Selviäminen on välillä ihan perseestä!
Tänään meillä taapero levitteli tuhkaa olohuoneessa ja ajeli Pipsa Possun laivalla päin uunia ja sieltä pölisi jostain raosta tuhkaa eli taaperon mielestä savua (jos et tiedä mikä on Pipsa Possu niin katso pikku kakkosta). Meillä on sitten siinä uuniin alareunassa sinisiä muovilelusta (siitä possun laivasta) tulleita raitoja. Kivaa oli, ainakin toisella meistä. Kääpiö huusi sylissäni kun meinasi tukehtua maitosuihkuun (ja jos nyt jotain harmittaa sana maitosuihku niin hankkikaa elämä ja jotain muita ongelmia). Vihaan äitiys sanaston vihaamista, vihaan myös äitiys sanastoa.
Tämä päivä on ollut täynnä vihastumista. Löysin muuton yhteydessä hyvät ja toimivat yli kymmenen vuotta vanhat verkkarit. Hain niitä yläkerran vaatelokerosta ja astuin koiran pissaan matkalla ja saavuttuani verkkareiden luo astuin uudelleen koiran pissaan.Täällä on aikaisemminkin asunut koira, joka on ollut joko uros jonka hajua meidän uros yrittää peittää tai naaras, jonka hajuja se haluaa omistaa. Tai sitten näissä vanhoissa muovimatoissa ja pörröisessä kokolattiamatossa on jotain todella koiran pissahätää kiihottavaa. Ne saavat kohta kaikki purku tuomion ja ostan lemmikkikaupasta jotain koiria karkoittavaa hajustetta uusien pintojen kyllästämiseksi. Menee hermot!
Kun olin saanut taaperon lopulta luopumaan ajatuksesta, että Pipsa Possu ajaa sadannettatuhannetta kertaa päin uunia ja että äidin kädet ei riitä nyt repimään sitä lelua kauniisti kädestä sekä pitämään kasvattavaa puhetta uuneista, niiden arvosta ja siisteyden tärkeydestä, huomasin matkalla vaipanvaihtopöydältä vessaan, että jossain taaperon ulottumattomissa on isot nokiset sormenjäljet. Tyhjentäessäni tiskikonetta löysin kaapista lautasia väärästä hyllystä. Lähetin miehelle erittäin kitkerän ja vihainen tekstiviesti kirosanalla. Kuohui, mutta apua en pyytänyt keneltäkään. Taapero oli vielä päiväuneton sekä touhukas, joten hän keksi tiskaamisen hauskuuden, joka päättyi n. litraan saippuavettä lattialla tyyppiseen siivoukseen. Ehdittiin me yhteisesti ja ilman hermojen loppumista kuitenkin pesemään yksi ajan harmaannuttama ikkunalasi. Tyytyväinen olin, mutta sen jälkeen tämä koko sähellys alkoikin.
Lopulta kaikki paitsi minä nukkuivat suloisesti päiväuniaan. Sain siivotuksi nokisen olohuoneen ja roudattua ison kasan rättipyykkiä sekä muuta pyykkiä asiaan kuuluviin säilytysjärjestelmiin. Tulihan sitä kahvikupin äärellä vielä itku. En osaa mitään, en edes pyytää apua. Selviäminen on välillä ihan perseestä!
 |
| Jäätyyköhän saippuakuplat pakkasella? |
Kommentit