Hääkarkuri

Pidän puheen, puhe on kirjoitettu eilen. Puen juhlavaatteet, vatteet on tarkastettu eilen. Teen onnittelukortin tänään tuntia ennen lähtöä. Muistan, että ajattelin joskus kampaajalle menoa, mutta huomaan vain käyneeni suihkussa hutiloiden ja jatkan loppupesut takaraivolta kuivashampoolla. Mies on tyyni kuin kesäyö. Minä säntäilen ja muistuttelen syöttämään, juottamaan, nukuttamaan, vahtimaan ettei kinderyllätykset joudu hengitysteihin. Neuvon puistoja, pohdin päiväunia. Huomaan, että ehostautumisvälineistä puuttuu puuteri. Joululahjaksi sain puuterilahjakortin, mutta ei ole ollut tarvetta ja vaikka olisikin niin en ole muistanut hakea. Imetysliivit päälle, sangat tiukalle niin on ainakin olevinaan tukea. Pakko olla mukana tasapohjaiset kengät tai harjaantumaton sääri on huomenna tulehtunut. Nenäliinoja, cool mint (on ainakin raikas klyyvari jos onnenkyynel tipahtaa), lapsiperheen räkätauti ja paljon tartutettavia ihmisiä. Yritän olla tartuttamatta. Ripsiväri ei kestä vettä, yritän muistaa sen ja sen etten hiero silmiä tai naamaa ensinnäkään. Rakas ystäväni menee naimisiin ja minä yritän pysyä kehityksessä mukana. Lapset ovat kotona. Isoveli irvisti kun lähdin ja ilmoitti, että et lähde vaan isi lähtee. Kiitos julkinen liikenne kun minun ei tarvitse lähteä yksityisautoilemaan Helsingin kantakaupunkiin. Sää on kuin morsian ja minä olen oma itseni.