Synttärihulinaa

Olen taas kokeneempi äiti kuin hieman yli kuukausi sitten ja niin ovat lapsenikin kokeneempia lapsia. He ovat nyt kolme ja yksi vuotiaita tai ainakin suunnilleen. Vietettiin oikein synttäreitä ja kutsuttiin kaikki mahdolliset, jotka keksittiin kutsua ja samaan aikaan. Minulla oli kädet kyynärpäitä myöden ristissä, että sää olisi hyvä tai muuten meillä on jo palotuvallisuussyistä vaarallisen ahdasta eikä tuo kolmevuotiaan ja hänen ystäviensä pitelemätön energia yhdistettynä kahvikuppien kanssa kulkevien tätien ja setien kanssa ole myöskään paloturvallista. Sää suosi, lapset juoksivat mieheni ja omien vanhempiensa valvonnassa ulkona pitkään, leikittyään ensiksi sisällä.

Asioita on pääsääntöisesti hempompi suunnitella kuin toteuttaa. Olin villeissä unelmissani päättänyt tehdä paahdettua kasvissosekeittoa (tämä onnistui), leivät unohtuivat ostaa (mutta sekin järjestyi), laktoosittomat ainekset olivat kolmas osassa kakkuja, maidotonta mokkapalaa osasin tehdä, pullakin järjestyi ja soijakerma ei vaahdottunut (koska se oli soijaruokakermaa). Hyvä äiti oli osannut tehdä asioita pakkaseen, joita se sulatteli aamulla niin, että menu oli tarjoilukelpoinen suunnilleen ennen vieraita. Kakku joka sisälti ihanan suuret määrät suklaata, domino-keksejä ja voita sekä muita herkkuja sai kehuja, mutta mikäpä Donimo-keksin pilaisi.

Tämä kakku vie kielen mennessään


Isoveli oli loput juhlasta hämähäkkimies. Leikkiessään eilen illalla ystävänsä kanssa hämähäkkimiestä vuorotellen (asiaan kuuluva lihaksikas asu päällä) he olivat hurjia ja ampuvat lihasta. Lihasta ammuttiin niin, että otettiin rintalihastäytteestä tai olkatoppauksesta kiinni ja osoitettiin toista ja sanottiin esimerkiksi "Minä ammun lihasta sinun sydämeen." Kuulemma hämähäkkimiehen hämähäkin seitti ei ollut hyvä idea.

Pikkuveli kävelee sitä maailman ihaninta kädet vähän koholla, jalat tömistellen ja puolelta toiselle keinuen kävelyä. En kestä miten ihania ne ovat kun leikkivät rauhassa keskenään. Isoveli osaa olla iso, auttava ja jakaa omastaa, mutta ei aina. Pikkuveli käy halaamassa ja haluaa olla yhtä taitava kuin isoveljensä, mutta osaa myös olla ärsyttävä tahallaan sotkija. Tämän karnevaalin keskellä olen aloittanut aikuisopiskelun, oikean valmistavan koulun. Nautin siitäkin suunnattomasti, mutta en ymmärrä miten aikani riittää. Tehtävä kerrallaan valmista.

Sankarit ovat saaneet sänkynsä huoneeseensa ja neliöt talossa lisääntyy.

Kommentit

Tytti sanoi…
Oi joi! Oikein tuplakekkerit! Kyllä on ollutkin juhlan aihetta. :) Nyt on sitten pienemmälläkin vauvavuosi takana ja hän on virallisesti taapero! Onnea äidille ja isällekin!

Suositut tekstit