Hetki Helsingissä

Mitä minä teen? Minä itken kiasmassa valokuvanäyttelyn hapolla syövytettyjä naamoja, ympärileikattuja, itken materiaaliövereitä ja epäreiluutta. Ihan vähän, niin ettei kukaan huomaa. Otan askeleen sivuun ja itken vain sen aikaa ettei kyynel tipahda. Katson kuvaa joka ei herätä tunteita ja jatkan. Kovetan hieman itseäni ja otan ryhdikkäämmän asennon. Asetan kädet eteeni suojaksi ja puristan hieman käsivartta. Niin voi tehdä, jos ei halua itkeä. Jatkan matkaa ja katselen seiniä. Museossa on hyvä katsella seiniä, kukaan ei epäile.

Kun nainen ympärileikataan, kun ihminen jätetään omilleen, kun muut päättävät ettet ole kelpo niin miten puolustaudut. Kun sana on sanaa vastaan ja tunne tunnetta vastaan mitä voit tehdä. Kun ihminen kääntää selkänsä toiselle ja antaa sinulle ohdakkeita. Kun joudut kohteeksi etkä voi valita. Mikä on ihmisen arvo ihmisenä? Mikä on sinun arvo?