Kunnioita vaatteitasi, tee ne itse
Olen valinnut jonkun tavallaan älyttömän vuoden mittaisen suorituksen nyt kolmena vuonna peräkkäin. Sellaisen joka on vain minulle. Siihen saa tietysti osallistua muita, mutta tämä on yksilösuorittamista jokaisen osalta. Kyllä, suorittamista. Oikein sellaista viimeisen päälle toteutettavaa, jonka aikana on ajateltava valintoja arjessa. Tavoitteellista tekemistä sellaisessa kontekstissa jota on ajateltava myös useammalta kulmalta. Tekemistä, jossa on säännöt.
Eräänä vuonna 2018 päätin opetella uudelleen nukkumisen. Viime vuonna olin ostamatta itselleni mitään mitä en aivan ihan oikeasti tosissani tarvitse. Nyt haluan tehdä vuoden 2020 vaatteet itse. Sääntö: alusvaatteita, takkeja tai sukkia eikä tietenkään kenkiä tarvitse tehdä. Villapaidan ostin sillä en ehdi tähän talveen sellaista neulomaan ja kolme edellistä vuotta on menty yhdellä työvillapaidalla. Perusvaatteet siis teen itse. Ei siksi, että tämä tekisi valinnastani ekologisemman tai voi se sitäkin olla, jos osaan ostaa kankaat oikein. Enkä hae tällä rahan säätöä. Ensisijaisesti toivon löytäväni kunnioituksen vaatteisiini. Se, että käytän aikaani vaatteiden tekemiseen tarkoittaa, että niitä ei tee kukaan muu kuin minä. Ei ole käytettävissä budjettia lapsityövoiman tai alhaisemman palkkatason maan äärimmäisen halpoihin vaatteisiin. Joudun opettelemaan todennäköisesti paljon. Opin jo sen kuinka kannattaa tehdä kerralla oikeat kaavat eikä niitä vääriä vahingossa. Kankaat esipestään tai muuten kutistuu vaate pesussa ikävästi. Kangaskaupassa on muuten kamalan vaikea tehdä päätöksiä.
Olen jostain bongannut sellaisen tiedon, että vaatetta pitäisi käyttää vähintään 30 kertaa, jotta vaate olisi järkevä ostos. Montako kertaa sinä käytät vaatekappaleitasi? Montako kertaa juhlamekko on ollut päälläsi? Itse surutta pukeudun samaan juhlamekkoon vuosi toisensa jälkeen. Se on niin ihana, että oikein hykerrän kun saan pukeutua siihen. Se on ostettu paniikissa, äkkiä, koska oli kiire ja juhlat tulossa, mutta rakkautta ensi silmäyksellä siitä huolimatta.
Vaatteita pitäisi pestä mahdollisimman vähän sekä tarpeeksi viileässä. Tässä on sellainen paikka, että voisin opetella uudelleen käyttämään 40 asteen ohjelmaa. Laiskuuttani heitän kaikki 60 asteen pesuun koska en jaksa lajitella hyvin likaisia ja vähemmän likaisista. Tämä ei ole kuitenkaan se mihin ensisijaisesti keskityn. Keskityn valmistamiseen ja korjaamiseen. Wish me luck!
Vaatekaappini on pieni. Ja moni vaate on kulunut käyttöikänsä ehtoo puolelle tai hyvin lähelle sitä. Sääntöihini kuuluu siis myös korjaaminen ja uudelleen käyttäminen sekä luonnillisesti kierrätys. Ja oi taivas miten laiska olen korjaamaan reikiä, edes lasten vaatteista. Nyt korjataan sekin asia sekä ne reiät, parsitaan villasukat, fiksataan vähän ripsottavat ja ommellaan nappi. Mitä tästä tulee? En tiedä. Vähän myös jännittää miten oma jaksaminen ja innostuminen tähän riittää. Lupaan olla itselleni armollinen, mutta en aio luovuttaa heti huonon hetken koittaessa.
Eräänä vuonna 2018 päätin opetella uudelleen nukkumisen. Viime vuonna olin ostamatta itselleni mitään mitä en aivan ihan oikeasti tosissani tarvitse. Nyt haluan tehdä vuoden 2020 vaatteet itse. Sääntö: alusvaatteita, takkeja tai sukkia eikä tietenkään kenkiä tarvitse tehdä. Villapaidan ostin sillä en ehdi tähän talveen sellaista neulomaan ja kolme edellistä vuotta on menty yhdellä työvillapaidalla. Perusvaatteet siis teen itse. Ei siksi, että tämä tekisi valinnastani ekologisemman tai voi se sitäkin olla, jos osaan ostaa kankaat oikein. Enkä hae tällä rahan säätöä. Ensisijaisesti toivon löytäväni kunnioituksen vaatteisiini. Se, että käytän aikaani vaatteiden tekemiseen tarkoittaa, että niitä ei tee kukaan muu kuin minä. Ei ole käytettävissä budjettia lapsityövoiman tai alhaisemman palkkatason maan äärimmäisen halpoihin vaatteisiin. Joudun opettelemaan todennäköisesti paljon. Opin jo sen kuinka kannattaa tehdä kerralla oikeat kaavat eikä niitä vääriä vahingossa. Kankaat esipestään tai muuten kutistuu vaate pesussa ikävästi. Kangaskaupassa on muuten kamalan vaikea tehdä päätöksiä.
Olen jostain bongannut sellaisen tiedon, että vaatetta pitäisi käyttää vähintään 30 kertaa, jotta vaate olisi järkevä ostos. Montako kertaa sinä käytät vaatekappaleitasi? Montako kertaa juhlamekko on ollut päälläsi? Itse surutta pukeudun samaan juhlamekkoon vuosi toisensa jälkeen. Se on niin ihana, että oikein hykerrän kun saan pukeutua siihen. Se on ostettu paniikissa, äkkiä, koska oli kiire ja juhlat tulossa, mutta rakkautta ensi silmäyksellä siitä huolimatta.
Vaatteita pitäisi pestä mahdollisimman vähän sekä tarpeeksi viileässä. Tässä on sellainen paikka, että voisin opetella uudelleen käyttämään 40 asteen ohjelmaa. Laiskuuttani heitän kaikki 60 asteen pesuun koska en jaksa lajitella hyvin likaisia ja vähemmän likaisista. Tämä ei ole kuitenkaan se mihin ensisijaisesti keskityn. Keskityn valmistamiseen ja korjaamiseen. Wish me luck!
Vaatekaappini on pieni. Ja moni vaate on kulunut käyttöikänsä ehtoo puolelle tai hyvin lähelle sitä. Sääntöihini kuuluu siis myös korjaaminen ja uudelleen käyttäminen sekä luonnillisesti kierrätys. Ja oi taivas miten laiska olen korjaamaan reikiä, edes lasten vaatteista. Nyt korjataan sekin asia sekä ne reiät, parsitaan villasukat, fiksataan vähän ripsottavat ja ommellaan nappi. Mitä tästä tulee? En tiedä. Vähän myös jännittää miten oma jaksaminen ja innostuminen tähän riittää. Lupaan olla itselleni armollinen, mutta en aio luovuttaa heti huonon hetken koittaessa.
Kommentit