Olethan olemassa kun tämä kaikki hulluus on ohi?
Korona, korona, korona. Vähän kaikkia ahdistaa. Epätietoisuus ahdistaa. Moni pääsee kokeilemaan nyt sellaisen ihmisen saappaita, joka normaalistikin elää eristyksessä muusta maailmasta. Moni meistä löytää itsestään introvertin, joka nauttii tästä tilanteesta ja huomaa extrovertin puolensa olevan opeteltua. Moni repeää seinien sisällä itkemään, ravoamaan tai tuntuu, että tähän kaikkeen lamaantuu. Aivan kuin olisimme osa jotain suurempaa tieteellistä koetta. Meille vain unohdettiin kertoa koska tämä koe päättyy.
Tähän kaikkeen epätietoisuuteen pitäisi osata vastata jollain napakalla, viisaalla lausahduksella kuinka tekee hyvää paikallisen yrityksen eteen ja vähän sulkea silmänsä ja korvansa kotona vallitsevalle kaaokselle. Entä, jos siihen ei ole kaikilla mahdollisuutta? Mitä jos elämä on jo nyt ollut hyvin pienen toimeentulon tai olemattoman jaksamisen varassa. Minulla on toistaiseksi varaa tukea paikallista palvelualan yrittäjää ostamalla jotain lahjakortille tai noutamalla ruokaa kotiin kerran viikossa. Voin vain kuvitella miltä tuntuu kuunnella sitä jargonia siitä kuinka pitäisi tukea paikallista kun lasket pennit perheen ruokkimiseen. Tekisi varmasti mieli sanoa, että tuli jo selväksi ja nyt pää kiinni. Mene ja osta, jos pystyt. Ole esimerkki, mutta älä enää huuda.
Silloin kun tapahtuu kummia ja elämä järkkyy niin mietin usein sellaista asiaa kuin "olet pohjimmiltasi se, joka olet kun kukaan ei näe". Kun karjaisen lapsilleni parahduksen omasta tuskastani saada hetken rauhaa jatkuvilta pyynnöiltä ja tarvitsevuudelta en tee sitä kaupan kassalla. Teen sen kotona. Siellä missä pitäisi olla turvallisinta, ihaninta ja pullan tuoksuisinta. Siellä rakkauden ytimessä, rauhan satamassa. Nyt me olemme kodeissamme, liikkumatta turkia, kohtaamatta muita ja keskenämme. Suoritamme työtämme, jos sitä voi tehdä etänä tai jos ei olla lomauteuttuina. Siellä kaikki sulassa sekasovussa seiniemme sisällä kun kukaan ei näe.
Kuka sinä olet kun kukaan ei näe? Oletko muistanut maadoittaa itsesi kehoosi? Oletko heilutellut varpaita ja tunnustellut lattiaa etätyöpisteessä jalkojesi alla? Oletko saanut tehdä asioita valmiiksi ja olethan muistanut kertoa tahtosi ja toiveesi perheelle? Olethan joustanut omasta tahdostasi muiden hyväksi ja antanut tilaa naurulle? Olethan olemassa vielä kun tämä kaikki hulluus on ohi?
Tähän kaikkeen epätietoisuuteen pitäisi osata vastata jollain napakalla, viisaalla lausahduksella kuinka tekee hyvää paikallisen yrityksen eteen ja vähän sulkea silmänsä ja korvansa kotona vallitsevalle kaaokselle. Entä, jos siihen ei ole kaikilla mahdollisuutta? Mitä jos elämä on jo nyt ollut hyvin pienen toimeentulon tai olemattoman jaksamisen varassa. Minulla on toistaiseksi varaa tukea paikallista palvelualan yrittäjää ostamalla jotain lahjakortille tai noutamalla ruokaa kotiin kerran viikossa. Voin vain kuvitella miltä tuntuu kuunnella sitä jargonia siitä kuinka pitäisi tukea paikallista kun lasket pennit perheen ruokkimiseen. Tekisi varmasti mieli sanoa, että tuli jo selväksi ja nyt pää kiinni. Mene ja osta, jos pystyt. Ole esimerkki, mutta älä enää huuda.
Silloin kun tapahtuu kummia ja elämä järkkyy niin mietin usein sellaista asiaa kuin "olet pohjimmiltasi se, joka olet kun kukaan ei näe". Kun karjaisen lapsilleni parahduksen omasta tuskastani saada hetken rauhaa jatkuvilta pyynnöiltä ja tarvitsevuudelta en tee sitä kaupan kassalla. Teen sen kotona. Siellä missä pitäisi olla turvallisinta, ihaninta ja pullan tuoksuisinta. Siellä rakkauden ytimessä, rauhan satamassa. Nyt me olemme kodeissamme, liikkumatta turkia, kohtaamatta muita ja keskenämme. Suoritamme työtämme, jos sitä voi tehdä etänä tai jos ei olla lomauteuttuina. Siellä kaikki sulassa sekasovussa seiniemme sisällä kun kukaan ei näe.
Kuka sinä olet kun kukaan ei näe? Oletko muistanut maadoittaa itsesi kehoosi? Oletko heilutellut varpaita ja tunnustellut lattiaa etätyöpisteessä jalkojesi alla? Oletko saanut tehdä asioita valmiiksi ja olethan muistanut kertoa tahtosi ja toiveesi perheelle? Olethan joustanut omasta tahdostasi muiden hyväksi ja antanut tilaa naurulle? Olethan olemassa vielä kun tämä kaikki hulluus on ohi?
Kommentit