28.2. Väkisin töihin

Aamulla teki mieli itkeä väsymystä, mutta ei auta. Pää ylös tyynyltä, hampaat puhtaaksi, ruokaa, suihkuun, vaatteet ja tekohymy. Eväät töihin ja menoks (10min myöhässä). Naama näytää yhtä turvonneelta kuin tuntuukin. Olen kuin rusina simapullossa. "Kyllä se siitä" on tämän päivän motto. Aion selvitä tästä(kin) olosta elossa.

Päivästä löytyy 4h kerrallaan hyvää aikaa ja sen jälkeen pitäisi saada vähintään 30min lepo tai sitten illalla on lämpöä. Aamu alkaa alilämmöllä ja päivä päättyy pieneen kuumeeseen. Huomenna on neuvola. Neuvolan tädillä saa olla loistavat korvat sillä mulla on niille asiaa.

Antakaa armoa!

Ja illalla armoa tuli taivaan täydeltä :) Onko maailmassa ihanampaa kuin ihanat ystävät? Olen valittanut, että ruuan laitto on mahdotonta. Siitä vaikeaa tekee kaikki komponentit. En halua tietää mitä ruokani sisällä on. Mikko yritti tarjota tomaattikeittoa (nam!), jossa on aurajuustoa ja sitä sun tätä (yök!). Ei saa kertoa mitä kaikkea siinä on niin menee alas! Pystyn ongelmitta valmistamaan purkkihernekeittoa, sitä missä on ainoastaan herneitä suolaa ja vettä (tölkistä ja luomua) sekä keittämään pastaa ja töräyttämään päälle ketsuppia. Kaikki muu tuottaa enemmän tai vähemmän vaikeuksia (yleensä enemmän). Pakko siirtyä kokonaan ulkoruokailuun. Paasattuani "ongelmistani" saimme kutsun ystäville syömään ihan tavallista kotiruokaa. Miten ihanaa se oli! Täydellistä, tavallista, hyvää eikä kukaan kertonut mitä siinä tarkalleen on.

Kommentit

Suositut tekstit