Tervetuloa kotiin.

Koirat olivat päättäneet levitää A3 papereita pitkin lattiaa. Sen lisäksi, että pentu ei tietenkään ole vielä sisäsiisti, tuli muutakin siivottavaa. Ihmettelin raskauden alkuviikolla miksi imuroiminen voi olla niin helppoa ja ihanaa. En ihmettele enää. Glamour on kadonnut Dysonin varresta jo viikkoja sitten. Pelkkä imurin haju teki pahaa. Nyt kuitenkin aletaan olla voiton puolella. Sain siivottua paperisilput imuroimalla ilman kyökkäilyjä. Hyvä minä! Tein myös ruokaa johon kuuluu sipulia eikä sekään aiheuttanut maailman loppua. Vielä parempi minä! Biojäte on kokonaan siirretty talon miesväelle.

Kun testi näytti plussaa ajattelin ostavani ihanan vihon, johon tavallista kauniimmalla käsialalla kirjoittaisin kaikki ihanat vaiheet ja ilon sekä kummastuksen hetket. En ostanut sitä vihkoa. Tällä hetkellä kaikki tuntuu niin ruummilliselta ja biologiselta, että mikään söpöily ei tule kuvioihin.

Täytyykö elämän alulla olla työnimi? Lilli kuulosti jossain vaiheessa hyvältä, mutta tällä hetkellä se kuulostaa tyhmältä idealta nimetä alkava elämän ihme. Ei sitä voi nimetä kun ei sitä näe. Jos sitä kutsuukin ihan vääränlaisella nimellä kuin miltä se näyttää maailmassa. Pitäisikö siitä käytää termiä hän? Mitä jos kaikki ei menekään hyvin ja kiinnyn liikaa jo nyt? Olen neuvolan tarpeessa ja se tarve täyttyy tiistaina, onneksi!

Nyt syömään (taas) ettei tule edelliset ruuat ylös.