Domino-keksien säännöt
Kasvattaessaan lastaan voi oppia myös kasvattamaan itseään. Olen täysin koukussa Domino-kekseihin. Olen ollut koko imetysajan. Ne vain maistuvat paremmalta kuin mikään muu keksi. Suolaisen makeita. Voisin syödä paketillisen, sellaisen ison missä on kolme pötköä, päivässä. Söinkin ihan aluksi, kun ymmärsin miten hyviä ne ovat.
Lapselleni kerron, että siirrymme leikkimään seuraavaa leikkiä kun edellisen lelut on siivottu pois tai ruokaa saa, mutta kädet pestään ensin. Käytän samaa tekniikka Domino-keksien kanssa itseeni. Saan syödä viisi keksiä kerralla illalla, mutta ei enempää. Ajoitus on tärkeää. Odottelen viiden keksin päiväannosta innoissani. Syön sen kun lapset nukkuvat eikä ole muita häiriötekijöitä. Otan ison lasillisen kylmää maitoa ja lappaan keksejä suuhun vuorotellen maidon kanssa niin että maku kestää mahdollisimman pitkään. En vastaa edes puhelimeen jos se soi. Se hetki on minun ja keksieni. Seuraava annos on seuraavana iltana. Ja miten hyvältä maistuukaan rajoitettu herkku! Kohtuullisuus pitää mielen virkeänä. Nimittäin vaikka kokeilin koko keksipaketin kerralla päivässä syöntiä niin siitä puuttuu silloin se odottamisen riemu. Yksi siellä, toinen täällä, ei kai kukaan huomannut tai haistanut? Taaperolla on tarkka hajuaisti ja jos olen laittanut salaa keksin suuhun kuuluu hetken kuluttua maasta metrin korkeudelta "Äiti, mitä sinulla on suussa?". Kokeilin vastata, että ruisleipää, mutta ei mennyt läpi. Sain vain vastauksen: "Eeeeeeikä ole, se on Domino-keksi. Minä haluan. Saako? Saan!". Taaperolla on tapana vastata omaan kysymykseen puolestani. Reiluuden nimissä siis viisi keksiä illassa on täysin kohtuullinen palkka kokopäivän kestäneestä äitiydestä. Toinen sääntö on että paketin saa ostaa vain kerran viikossa ja sitä ei munita kaapissa vierailta tai lapsilta piilossa. Jos päivällä haluan keksin siitä on jaettava ja siksi, että se on sääntö numero kaksi minun Domino-maailmassani.
Lapselleni kerron, että siirrymme leikkimään seuraavaa leikkiä kun edellisen lelut on siivottu pois tai ruokaa saa, mutta kädet pestään ensin. Käytän samaa tekniikka Domino-keksien kanssa itseeni. Saan syödä viisi keksiä kerralla illalla, mutta ei enempää. Ajoitus on tärkeää. Odottelen viiden keksin päiväannosta innoissani. Syön sen kun lapset nukkuvat eikä ole muita häiriötekijöitä. Otan ison lasillisen kylmää maitoa ja lappaan keksejä suuhun vuorotellen maidon kanssa niin että maku kestää mahdollisimman pitkään. En vastaa edes puhelimeen jos se soi. Se hetki on minun ja keksieni. Seuraava annos on seuraavana iltana. Ja miten hyvältä maistuukaan rajoitettu herkku! Kohtuullisuus pitää mielen virkeänä. Nimittäin vaikka kokeilin koko keksipaketin kerralla päivässä syöntiä niin siitä puuttuu silloin se odottamisen riemu. Yksi siellä, toinen täällä, ei kai kukaan huomannut tai haistanut? Taaperolla on tarkka hajuaisti ja jos olen laittanut salaa keksin suuhun kuuluu hetken kuluttua maasta metrin korkeudelta "Äiti, mitä sinulla on suussa?". Kokeilin vastata, että ruisleipää, mutta ei mennyt läpi. Sain vain vastauksen: "Eeeeeeikä ole, se on Domino-keksi. Minä haluan. Saako? Saan!". Taaperolla on tapana vastata omaan kysymykseen puolestani. Reiluuden nimissä siis viisi keksiä illassa on täysin kohtuullinen palkka kokopäivän kestäneestä äitiydestä. Toinen sääntö on että paketin saa ostaa vain kerran viikossa ja sitä ei munita kaapissa vierailta tai lapsilta piilossa. Jos päivällä haluan keksin siitä on jaettava ja siksi, että se on sääntö numero kaksi minun Domino-maailmassani.
 |
| Original elämys, nautinto ja imetystuki. |
Kommentit