meidän kesätempo

Kiitos haasteesta papu mahassa-blogisti ja minä vastaan haasteeseen.

Näin se ilmeisesti menee, että tässä on otsikot ja minä kirjoitan:

Päivän suunnitelma
Lounaani tulee koostumaan
Viime yönä näin unta 
Eilen tapahtui seuraavaa
Päivän asu
Lempparibiisini juuri nyt
Tänä kesänä olen oppinut jotakin uutta    
Seuraavat pippalot, joihin olen menossa
Juuri nyt minua ärsyttää
Toisaalta haluan suositella   


Päivän suunnitelma:
Pitää vapaapäivää miehen kanssa, joka tekee "stand by"-vuoroa eli olla saamattomuuden tilassa, koska mitään ei oikein viitsi aloittaa sillä ei tiedä koska puhelin pärähtää ja auto käynnistyy. Kun kello oli lähempänä ilta seitsemää "rauhotuin"  sillä siihen aikaan ei enää soitella miestä töihin.

Saatiin me sentään lattia päiväuniaikaan napsautettua valmihiksi.

Lounaani tulee koostumaan:
Lounaani koostui yhdestä puoliksi mädästä avokadosta, johon oli sekoitettu kuuluisan avokadopastan aineksia ainakin osittain. Ohje: avokadon vielä terveet osat, tuoretta chiliä, valkosipulin kynsi pikkuisena silppuna, sitruunamehua, suolaa ja reippahasti tuoretta basilikaa. Aineet sekaisin. Toimi ihan kivasti ja oli hirveen helppo.

Viime yönä näin unta:
Jotain kohtalaisen kivaa, koska en ollut ahdistunut aamulla. Aamu tuli liian varhain kun pikkuveli heräsi eli en muista mitenkään mitä unta olen nähnyt.

Eilen tapahtui seuraavaa:
Mattojenpesupäivä mummolassa ja tarkoitus oli lähteä liikkeelle aamupäivästä kunhan saamme auton käyttöömme. Mies ilmoittaa ettei voikaan tuoda autoa koska palaveri puskee päälle. Lupaan isoveljelle, että jee jee saat polkupyöräillä keskustaan ja äiti laittaa juoksukengät. Kun olemme lähtövalmiudessa soittaakin mies, että pääsee tuomaan autoa. Tässä vaiheessa olisi virhe kertoa siitä isoveljelle sillä yksi mukavimmista asioista hänen mielestään on pyöräily tai sitten kantaisin vastuun huutomatkasta. Siispä pyydän miestä hakemaan pihalle nostamani matot ja tuomaan ne matkalla työpaikalleen (johon meidän pyöräily oli suuntaamassa). Reippailimme perille ja jäätelön tsemppaamana aika ripeästi, mutta miestä ei kuulu tuntiin. Tunti on ihan normaali aika tässä perheessä odotteluun. Siispä odottelen ja kulutan aikaa. Lopulta soitan ja saan tiedon, että perillä tasan sillä sekunnilla. Lapset heippaavat iskän ja sitten autoon, mutta autossa ei ole mattoja, koska mies on autellut toisessa päässä eli tehnyt yllättäviä töitä eli me kolmen kopla ajamme vielä kodin kautta. Päätän tässä välissä puolittaa pestävien mattojen määrän. Kello on jo yli kahden tai yhden eikä lounasta ole syönyt kumpikaan pieni. Meidänhän piti lähteä ihan heti. Samalla saan viestin sähköpostin hakemastani koulupaikasta, että täyttämässäni lomakkeessa on virheitä. Sinne soittelemaan vihaiselle kohta lomalle jäävälle tädille pahoitellen elämäntilannettani ja virhettä. Mummolaan ja matot. Ihana mummo oli tehnyt ruokaa. Kotiin ajelulle ennen kuutta. Mies ei tiedä ihan koska pääsee ja päätän ajaa suoraan hänen työpaikalleen tarkistamaan tilanteen. Kello huitelee seitsemää. Soitan ystävälle stressipuhelun. Menen ystävälle hakemaan leipää. Tirautan kyyneleen, koska ärsyttää ja palaan kotiin. Kylvetetyt lapset nukkumaan. Päivä on niin pulkassa. Katsotaan dokumenttia sähköautoista ja neulon. Pikkuveli ei tahdo nukkua sikeästi joten käyn imettämässä vähän väliä. Täysin kaatokunnossa nukkumaan. Ei tarvitse kysyä tuliko uni heti, ehkä pää osui tyynyyn tai ei en muista.

Päivän asu:
Mekko

Tässä ei ole mekko vaan se asu, jonka kuvasin sinä päivänä kun luulin, että minulla on aikaa kirjoittaa tämä haaste.

Lempparibiisini juuri nyt:
Se joku mikä tulee radiosta. En tiedä artistia enkä sanoja, mutta hyvä on biisi.

Tänä kesänä olen oppinut jotain uutta:
Olen oppinut, että sisaruksen syntymä tuo mukanaan esikoiselle haasteellisen aseman. Pitää jakaa, pitää jakaa kaikki mitä ennen ei ole ihan kokoajan ollut tarvetta jakaa. On leikkien sotkija ja auttajahai pikkuveli. Se sama pikkuveli vielä varastaa äidin ja isän huomiota sekä kaikkien muidenkin. Esikoisen asema on vähän mutkikas (näin sanoo esioinen itsekin eli minä). Pitää olla iso ja kestää jakaminen, mutta kun jakamisen makuun pääsee alkaa elämä rullaamaan. Pojat leikkivät tänään kylvyn päätteeksi mangusteja. Repivät sängystä peitot ja tyynyt sekä lakanat lattialle ja kaatuilivat niiden päällä. Ihana kikatus ja isoveli osasi jo auttaa sekä jakaa tehtäviä tuolle taaperon alulle. Mikä helpotus kun lapset oppivat, lopulta kuitenkin ne tajuavat sen mitä olen niille miljoona kertaa sanonut, demonstroinut ja yhdessä yrittänyt välttää pään hakkaamista seinään. Ne oppivat jakamaan ja olemaan edes jossain määrin solidaarisia sekä rauhaa rakastavia eivätkä jatkuvassa riidassa siitä mikä oli kenenkin kädessä ensiksi ja saako leikkiin tulla sotkija mukaan.

Seuraavat pippalot joihin olen menossa:
Lasten synttärit

Juuri nyt minua ärsyttää:
Se että edelleen valvon vaikka voisin nukkua.

Toisaalta haluan suositella:
Oman ajan ottamista silloin kun siihen on mahdollisuus ja tekemään lapsia vaikka ne onkin enimmäkseen työläitä hoitaa.

Isompi kiipeää sujuvasti puuhun ja toinen asettelee pudonneita omenoita sujuvasti kastelukannuun.

Haastan vasta bloginsa aloittaneen rouva rimppakintun. Tervetuloa bloggaamaan Tyttis!