kotiäidit töihin
Vettä sataa viistosti ja lujaa. Samaan aikaan sinisellä taivaalla on kuun puolikas. On joulukuu. Ostin ensimmäiset jouluvalot. Ne on mukavat. Opettelen joulua.
Koira ulvoo naapureiden juoksuisia narttuja. Kukaan ei nuku kokonaisia öitä. Ollaan väsyneitä. Parin viikon päästä avataan joululahjoja. Jos voisin niin varaisin perheelleni lennot jonnekin missä saa D-vitamiinia auringosta ja sijoittaisin koirat koirahotelliin siksi aikaa.
Kelan kirjeistä päätellen on valtiolle ihan tavattoman paljon kallimpaa laittaa minut töhin ja maksaa lasten hoitopaikoista. En nyt ihan ymmärrä, että millä logiikalla velkaantunut yhteiskunta on ajatellut sen järkeväksi, että minä menen töihin ja sitten tämä hoito maksaa näin paljon. Menen kuitenkin tammikuussa. Ihmettelen myös sitä, että miksi yhteiskunta ei maksa minulle ihan vaan palkaa siitä, että olen lasten kanssa kotona hoitamassa niitä. Miksi siis kelan tuki ei voisikin olla kelan palkka. Ei enää 20% veroja vaan ihan kaikki perus palkan maksajan verot. Miksi minun sijaiseni ei voisi olla ihan huoletta töissä sijaistamassa ja hankkimassa kokemusta sitä aikaa kun minä teen töitä kotona lasteni kanssa. Sitäpaitsi minulle riittä puolet siitä mitä menee nyt lasteni tulevalle hoitajalle. Muutama satanen, se riittää nippa nappa, mutta miksi se ihminen jolle vien lapseni saa palkkaa ja minä en. En ymmärrä. Ymmärrän, että hänellä on lapsia vahdittavana enemmän kuin minulla, mutta entä jos äidin "kotipalkka" olisikin suhteutettuna lasten lukumäärään. Ei olisi huolta päivähoitopaikkojen rakentamisesta. Äidit jotka haluavat mennä töihin niin kyllä menevät. Minäkin haluan. Kolme vuotta kotona ja kaksi lasta on ihan sopiva aika minulle. Kuva on varmasti suurempi ja monimutkaisempi, mutta en vain käsitä sitä.
Koira ulvoo naapureiden juoksuisia narttuja. Kukaan ei nuku kokonaisia öitä. Ollaan väsyneitä. Parin viikon päästä avataan joululahjoja. Jos voisin niin varaisin perheelleni lennot jonnekin missä saa D-vitamiinia auringosta ja sijoittaisin koirat koirahotelliin siksi aikaa.
Kelan kirjeistä päätellen on valtiolle ihan tavattoman paljon kallimpaa laittaa minut töhin ja maksaa lasten hoitopaikoista. En nyt ihan ymmärrä, että millä logiikalla velkaantunut yhteiskunta on ajatellut sen järkeväksi, että minä menen töihin ja sitten tämä hoito maksaa näin paljon. Menen kuitenkin tammikuussa. Ihmettelen myös sitä, että miksi yhteiskunta ei maksa minulle ihan vaan palkaa siitä, että olen lasten kanssa kotona hoitamassa niitä. Miksi siis kelan tuki ei voisikin olla kelan palkka. Ei enää 20% veroja vaan ihan kaikki perus palkan maksajan verot. Miksi minun sijaiseni ei voisi olla ihan huoletta töissä sijaistamassa ja hankkimassa kokemusta sitä aikaa kun minä teen töitä kotona lasteni kanssa. Sitäpaitsi minulle riittä puolet siitä mitä menee nyt lasteni tulevalle hoitajalle. Muutama satanen, se riittää nippa nappa, mutta miksi se ihminen jolle vien lapseni saa palkkaa ja minä en. En ymmärrä. Ymmärrän, että hänellä on lapsia vahdittavana enemmän kuin minulla, mutta entä jos äidin "kotipalkka" olisikin suhteutettuna lasten lukumäärään. Ei olisi huolta päivähoitopaikkojen rakentamisesta. Äidit jotka haluavat mennä töihin niin kyllä menevät. Minäkin haluan. Kolme vuotta kotona ja kaksi lasta on ihan sopiva aika minulle. Kuva on varmasti suurempi ja monimutkaisempi, mutta en vain käsitä sitä.
Kommentit