Ajassa taaksepäin

Meillä mentiin unirytnmissä takaisin 2h välein heräilyyn. Arvatkaa olinko repiä pelihousuni matonkuteiksi. Tyyppi konttaili pinnasängyssään päätyseinään (ei konttaillut hereillä ollessaan). Heräsi säikähdykseen ja rauhoittui ainoastaan rinnalle. Tissit oli kipeät kuin isot mustelmat. Pinnasängyn pohjaa piti laskea, koska elämän harjoitteluun ei enää kuulunut pelkkä konttailu vaan kuvioihin tuli uusi move: seisoskelu. Sitten seisotaan ja kontataan yöt läpeensä ja huudetaan tissiä, lisää tissiä. Yritä nyt tässä sitten nauttia kauniista kesäsäästä, ihanista valoisista öistä ja jakaa sitä samaa riemua niiden kanssa joiden lapset nukkuu ja nukkuu vielä päivälläkin. Ilman edellisyön oikeaa unta en jaksaisi tätä edes tänne kirjoittaa, koska olisin sängyssä odottamassa, koska poika taas herää ja minä. Ehkä pahin on tästä vaiheesta takana (ikuinen positiivinen asenteeni nostaa taas päätään). Viime yönä olisin saanut nukkua kolmella herätyksellä, jos en olisi valvonut omia ajatuksiani seuraillen yli puolen yön.

Kaiken tämän valvomisen jälkeen ja kahdeksan kuukauden kokemuksella voin sanoa, että meidän poika reagoi unellaan kuten isänsä. Miehelle henkilökohtaiset pahoittelut, että joutuu pärjäämään todella tulipalo herkän vaimon kanssa. Menee vähän kierroksilla tämä nainen kun ei väsymykseltään oikein jaksa edes huushollia pitää järjestyksessä ja toivoo yrittäjän tulevan kotiin illalla aina vähän aikaisemmin. Ei ole helppoa, mutta ei tämä nyt mitään vaikeaakaan ole. Ja aivan varmasi parempaan päin ollaan menossa!