arjen pelko
Itsensä analysointi on joskus hanurista. Varsinkin silloin kun huomaa tekevänsä jotkut asiat neuroottisesti. Huomaan, etten salli itselleni mahdollisuutta poistua arjen normaaleista kuvioista kovinkaan kauas (muutamaa tuntia enempää) koska pelkään arjen maistuvan erityisen harmaalta iloisen tekemisen jälkeen. Havahduin tällä viikolla PoriJazzeille menosta. Liput on ostettu jo ties koska, mutta itse jatsit tulee NYT. Lopulta jään kiinni ajatuksesta, ettei sieltä paluu voi tuntua kivalta varsinkaan kun mies on viiden päivän lomailusta palaamassa virallisesti töihin eli miksi edes olen kuvitellut järkeväksi vaihtoehdoksi lähteä kuuntelemaan hyvää musiikkia erinomaisessa seurassa. Mies ilmoitti minulle jo ennen loman alkua, että tuntuu pahalta olla pois työpaikalta viittä päivää. Jep, jep. Sitten se ilmoitti, että onkin kotona vain kaksi päivää, mutta onneksi työkaverit ilmoittivat ettei sinne ole mitään asiaa vaan on vaan kotona ihan ilman työmurheita. Johtopäätös: ollaan ilmeisesti molemmat aivan älyttömän urautuneita puurtajia. Ja minä kun luulin olevani vapaa menemään ja tekemään.
Tämä lapsiperheen arjen herätään, syödään, nukutaan, syödään, herätään, syödään, nukutaan rutiini vie mukanaan niin, että ylellisen pehmeät ja täysin tukemattomat imetysliivit tuntuvat jo normaaleilta sekä venyvät, kulahtaneet ja rumat verryttelyasut tuntuvat jo toiselta iholta ja sopivilta kauppavaatteilta. Mihin minä olen hävittänyt itseni? En muista katsoa peiliin edes ulos lähtiessäni saatikka päivän aikana. En muista muutenkaan oikein mitään. Yleensä jaksan ajatella korkeintaan kahden päivän päähän. Häntäluu vihoittelee edelleen ja olen lähinnä kiinnostunut mihin vaatteisiin lapseni puen. Äitiys on ihanaa, älkää siis ymmärtäkö väärin! Kun mies palaa töistä niin ensimmäinen ajatukseni on päästä vessaan ilman saattuetta ja nauttia kuuma suihku. Näin yleensä teen, mutta tuo poika ei tällä hetkellä anna isänsä nukuttaa itseään, joten vaihtoehdot olen minä.
Arki ei kuitenkaan ole ainoastaan pelottava vaan turvallinen. Poika syö kuin pikkulintu, mutta syö ja Late Lammas tunnusmusiikki lisää ateriakokoa muutamalla lisälusikalla. Onneksi on iPad. Miten ennen vanhaan sitä saatiin pieni ruokaiset lapsen ensinnäkään syömään... Saimme harvinaista ja ihanaa seuraa Briteistä. Tuliaisiksi pyytämäni Marmitea sekä ihania voihin leivottuja herkkukeksejä. Jos et tiedä mitä Marmite on ei kannata laittaa sitä kuin suklaalevitettä (kokeilin asuessani Briteissä).
Nyt taas arki tulee sekä sen myötä pojan väsymys ja viedään koirat leikkimään koirakaverille ja saadaan toivottavasti kylässä kahvit sekä energiaa loppupäivään.
Tämä lapsiperheen arjen herätään, syödään, nukutaan, syödään, herätään, syödään, nukutaan rutiini vie mukanaan niin, että ylellisen pehmeät ja täysin tukemattomat imetysliivit tuntuvat jo normaaleilta sekä venyvät, kulahtaneet ja rumat verryttelyasut tuntuvat jo toiselta iholta ja sopivilta kauppavaatteilta. Mihin minä olen hävittänyt itseni? En muista katsoa peiliin edes ulos lähtiessäni saatikka päivän aikana. En muista muutenkaan oikein mitään. Yleensä jaksan ajatella korkeintaan kahden päivän päähän. Häntäluu vihoittelee edelleen ja olen lähinnä kiinnostunut mihin vaatteisiin lapseni puen. Äitiys on ihanaa, älkää siis ymmärtäkö väärin! Kun mies palaa töistä niin ensimmäinen ajatukseni on päästä vessaan ilman saattuetta ja nauttia kuuma suihku. Näin yleensä teen, mutta tuo poika ei tällä hetkellä anna isänsä nukuttaa itseään, joten vaihtoehdot olen minä.
Arki ei kuitenkaan ole ainoastaan pelottava vaan turvallinen. Poika syö kuin pikkulintu, mutta syö ja Late Lammas tunnusmusiikki lisää ateriakokoa muutamalla lisälusikalla. Onneksi on iPad. Miten ennen vanhaan sitä saatiin pieni ruokaiset lapsen ensinnäkään syömään... Saimme harvinaista ja ihanaa seuraa Briteistä. Tuliaisiksi pyytämäni Marmitea sekä ihania voihin leivottuja herkkukeksejä. Jos et tiedä mitä Marmite on ei kannata laittaa sitä kuin suklaalevitettä (kokeilin asuessani Briteissä).
Nyt taas arki tulee sekä sen myötä pojan väsymys ja viedään koirat leikkimään koirakaverille ja saadaan toivottavasti kylässä kahvit sekä energiaa loppupäivään.
Kommentit