Perheemme täyttää vuoden

Yllätyspostia sankarille

Pojan kasvaessa tuntuu aina vain enemmän siltä, että oma sydän on kahtaalla. Olen myös miettinyt niitä, jotka ovat halunneet lapsia parisuhteen pelastamiseksi, mutta älkää missään nimessä kuvitelko, että ulkoa ihanalta näyttävä perhe-elämä olisi avain suhteen pelastukselle. Asia on aivan toisin päin. Vanhemmat ovat todennäköisesti sekaisin onnesta kun näkevät ja saavat keskutella muidenkin kuin lapsien kanssa ja osaavat jo hoitaa omansa vaikka silmät sidottuina kroonisessa univajeessa, kovassa kuumeessa kesken oksennustaudin. Lapsi tulee, kuten sanotaan, keskelle suhdetta, sänkyä, arkea, juhlaa eli aivan kaikkea.

Vaikka mitä vertaistukea äitinä hakisi niin välillä tuntuu ettei mikään muu ammatti ole yhtä hyvin keittiöpsykoloitu. Kaikilla on mielipide: mitä ei ainakaan ja mitä ainakin. Jos vielä huushollissa on yrittäjä, joka näkee lastaan arkisin viikolla nollasta tuntiin ja vaimoaan tunnin pidempään niin en tiedä kumpi on kamalampaa se ettei ole aikaa suhteelle vai se ettei ole aikaa omalle lapselleen. Kihisen raivosta ja rakkaudesta. Olen oppinut että kolme tuntia unta riittää pitämään jotenkin kropan toimintakunnossa. Vuoden verran valvoin ja nyt enää herään kerran yössä.

Olen ymmärtänyt minkälainen äiti olen. Olen oppinut olemaan kuuntelematta niitä neuvoja jotka mielestäni eivät sovi lapselleni. Olen oppinut, että niitä "hyviä neuvoja", jotka ovat mielestäni huonoja, ei kannata kommentoida tai muuten tulee perustelutulva tai paha mulkaisu. Olen myös ymmärtänyt, että perheemme koirat aiheuttavat monissa vielä enemmän mielipiteitä koska meillä on lapsi. Moni varmasti kuvitteli, että luopuisimme niistä ja heikkona hetkenä olen todella miettinyt sitä. En kuitenkaan halua tehdä ratkaisuja heikkoina hetkinä vaikka avoimesti olen kertonut turhautumisestani lähipiirilleni. Lapseni on vilkas, terve ja hänellä on temperamentti. Hän nukkuu vain tunnin päivässä. Hänellä on monta isänsä ilmettä. Hän on kamalan ihana ja ihanan kamala.

Äidin lahja (super hieno itsetehty, henkselit paukkuu, pipo)

Pojan ensimmäiset syntymäpäiväjuhlat on vietetty. Vajaa 30 ihmistä (iso-isot, isot, kummit, enot, sedät, tädit ja muutama muuten tärkeä henkilö). Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ilman pojan kummitätiä ja setää olisin tehnyt juhlien tarjottavia edellisenä päivänä yömyöhälle. Kunnon keittiötaidoilla ja auttavalla mielellä varustettu kummitäti on ehdoton apu ensimmäisen lapsen ensimmäisen syntymäpäiväjuhlan valmisteluissa, suosittelen kaikille niille jotka vielä miettivät kummipalettinsa kokoonpanoa. Virallinen syntymäpäivä on huomenna. Tänään yöllä on virallinen vuoden takainen synnärille lähtö. Eikä yksivuotiskuvaa ole vielä varattu (huono äiti hyi minua, joku muu olisi varmasti tämänkin tehnyt jo hyvissä ajoin valmiiksi).

Juhlissa tarjolla oli:
Lihapullasalaattia ja rosmariinilohkoperunoita
Vettä jäisillä marjoilla

Marjapallokakkua
Tikkari-kakkuja
Pannacottaa pilttipurkeissa
Salta Bilareita
Kahvia ja lisää vettä

Kelpasi vieraille