Ihanan kallista!
Aivan käsittämättömän mahtavan upeeta! Me saatiin poika kummitädille (huutamaan) ja kävimme syömässä törkeän kallista ruokaa Chez Dominiquessa. Ei omaan pikkiin. En tiedä onko sellaiseen ikinä koskaan enää mahdollisuutta.
Annokset olivat pikkiriikkisiä ja älyttömän hyviä. Koko menu oli selkeästi mietitty alusta aivan loppuun asti. Olo oli kuin kuninkaallisella. Muruset pyyhittii ja annokset laskettiin samaan aikaan koko seurueelle. Tarjoilivat kertoivat annoksista tarkalleen ja pöytä oli meidän koko illan. Tilasin omaan piikkiin shampanjaa, josta kerrottiin varmaankin kaikki tarpeellinen, jos ymmärtäisin niistä jotain eli toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jännitti ja huvitti! Sillä shampanjalasillisella olisin ostanut meidän perheelle ainakin puolikkaan viikon ruoat eli makaroonilla ja kevyillä höysteillä mennään me aikuiset sitten pari päivää tämän ilon jälkeen.
Turistina tietysti kuvasin annoksia vähän häpeillen. Jälkikäteen mietin miksi en kysellyt tarkemmin koska kerrankin olisi ollut varmasti asiantuntevat tarjoilijat, jotka olisivat osanneet vastata tai ainakin olisivat osanneet selvittää vastauksen. Olen maistanut kuivattua possun nahkaa kanelilla ja sokerilla. Ei ollut pahaa!
Poika huusi ja panikoi aluksi. Rentoutui kuulemma lopuksi. Paha minä, karkasin vähän salaa pojalta. Niin ei saisi tehdä (tiedän), mutta en halunnut kuulla itkua ja pilata ihanan kallista iltaani. Itsekästä (tiedetään), mutta välillä on pakko tunkea oma napa edellä puuhun. Kotimatkalla nukkui kuin tukki ja kotona heräsi koirien härväämiseen ja kikatteli vähän kuin sokerihumalassa niiden touhuja. Ihana ilta, ihana kummitäti, hyvä seura ja ihanan kallis skumppa.
Kaiken tämän jälkeen mietin, että pienituloinen haluaisi olla keskituloinen, keskituloinen haluaisi olla suurituloinen, suurituloinen haluaisi enemmän, vuokralainen haluaisi omistaa, lainaaja haluaisi maksaa ja näin se varmaan menee. Mitä kateellisempi sitä on, sitä onnettomampi sitä on. Haluan pysyä onnellisena vaikka mieheni piti tällä viikolla yhden vapaan. Teen kaikkeni etten ajattele miten työntekijänä eikä yrittäjänä meillä olisi enemmän aikaa. Meillä on sitten jotain muuta, omaa aikaa :) Se on vaikeaa, mutta yritän ja yrittäjä yrittää.
Annokset olivat pikkiriikkisiä ja älyttömän hyviä. Koko menu oli selkeästi mietitty alusta aivan loppuun asti. Olo oli kuin kuninkaallisella. Muruset pyyhittii ja annokset laskettiin samaan aikaan koko seurueelle. Tarjoilivat kertoivat annoksista tarkalleen ja pöytä oli meidän koko illan. Tilasin omaan piikkiin shampanjaa, josta kerrottiin varmaankin kaikki tarpeellinen, jos ymmärtäisin niistä jotain eli toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jännitti ja huvitti! Sillä shampanjalasillisella olisin ostanut meidän perheelle ainakin puolikkaan viikon ruoat eli makaroonilla ja kevyillä höysteillä mennään me aikuiset sitten pari päivää tämän ilon jälkeen.
Turistina tietysti kuvasin annoksia vähän häpeillen. Jälkikäteen mietin miksi en kysellyt tarkemmin koska kerrankin olisi ollut varmasti asiantuntevat tarjoilijat, jotka olisivat osanneet vastata tai ainakin olisivat osanneet selvittää vastauksen. Olen maistanut kuivattua possun nahkaa kanelilla ja sokerilla. Ei ollut pahaa!
 |
| "Saisiko olla aktiivihiilisuodatettua vettä kuplilla vai ilman?" "Kuplilla kiitos." |
Kaiken tämän jälkeen mietin, että pienituloinen haluaisi olla keskituloinen, keskituloinen haluaisi olla suurituloinen, suurituloinen haluaisi enemmän, vuokralainen haluaisi omistaa, lainaaja haluaisi maksaa ja näin se varmaan menee. Mitä kateellisempi sitä on, sitä onnettomampi sitä on. Haluan pysyä onnellisena vaikka mieheni piti tällä viikolla yhden vapaan. Teen kaikkeni etten ajattele miten työntekijänä eikä yrittäjänä meillä olisi enemmän aikaa. Meillä on sitten jotain muuta, omaa aikaa :) Se on vaikeaa, mutta yritän ja yrittäjä yrittää.
Kommentit