C-vitamiinia aikuisille ja usko ettei se tartu

Tänään otin muutaman minuutin aikaa ja katsoin peilikuvaani silmiin. Tulen katsoneeksi toisinaan näkyäni peilistä, mutta useimmiten luotan siihen, että näky on tarpeeksi hyvä ilman peiliäkin. Varsinkin pienessä kiireessä on turha kuvitella ehtivänsä korjaamaan jotain mikä on vinksallaan. Peilistä katsoin minä. Havahduin eräänä päivänä auton lasista tulleesta heijastuksesta, että ihoni ei ole yhtä silo kuin ennen. Siihen muodostuu hymyryppyjä koska irvistin kirkkaalle auringonpaisteelle. En ole tullut varsinaisesti ajatelleeksi asiaa, mutta olen sitä mieltä, että iho vanhenee kauniisti tai ainakin mitä enemmän vanhenemista peittää sen hullunkurisemmalta se näyttää. Näytin omasta mielestäni aikuisemmalta kuin koskaan.

Ajellessani mummolasta kotiin kahden nukkuvan lapsen kanssa ymmärsin oman väsymykseni syvyyden. Mikään ajatus, musiikki, kylmä puhallus tuulettimesta, tanssimiset tai laulamiset autossa eivät meinanneet ylittää ajatusta silmien ihan vähän sulkemiselta. Ajattelin jo aivan vakavissani, että ajan bussipysäkille ja nukun vartin. Toisaalta jos olisin sen tehnyt olisivat lapset heränneet takapenkillä. Tasainen tappava hurina, tie juhannuksena eikä muuta liikennettä nimeksikään seurattavaksi. Selvisin kotiin. Mietin omaa itsekkyttäni ja sitä kuinka nyt pyörittelen päivittäin ajatusta remonttihuoneen lattian väristä tai siitä kuinka se ei mukamas edisty. Mietin sitä, että ystäväni on menettänyt lapsensa, synnyttänyt hänet kuolleena eikä lapsi ole koskaan päässyt edes kotiin. Elämä vie.

Juhannuksen jäljiltä oli lapset taas flunssassa. Ensimmäinen oksensi ja toinen ehkä, en edes muista. Pienempi väisti kuumeen ja isoveli oli parhaimmillaan yli 39asteen kuumeessa. Isoveljen kuume alkoi päänsäryllä ja tämä nyt todistaa sen, että päänsäryn taipumus kulkee suvussa. Sori pojat, mutta se on tullut äiteeltä teille. Jokin äidinvaisto päätti, että emme lähde päivystykseen ja tämä kuume on vain kuume. Myös se, ettei kenenkään nenästä valunut vihreää tai yöllä yskitty oli syy pysyä potilaiden kanssa sisällä. Niinpä muutama päivä netflixiä, yksi yöpainajainen joka kesti noin kahdesta neljään ja lapsille sopivaa buranaa tuntia ennen ruokailua niin saan heidät syömään. Toimi ja tänään ollaan niin terveitä kuin flunssan jälkeen voi olla. Minä ruokin itseäni suklaalla, koska niin kuuluu näissä tilanteissa tehdä.

Kolme osaa jauhoa, yksi osa tärkkelystä (peruna tai maissijauhoa), yksi kuudes osa noin suunnilleen ruoka vai vauvaöljyä = pehmeää muovailuvahan kaltaista ainetta, jota kannattaa käsitellä yhdessä laakeassa vadissa toisin kuin me muutamassa pienemmässä.