Juhannusta edeltävä viikkojen viikko
Olimme (siis minä olin enimmäkseen) suunnitellut juhannushulinaa pois kotoa, mutta työt tulivat väliin. Jos en pääse muiden luo voivat muut tulla minun luo. Muutama juhannusselvitys ja meille tulee ystäviä. Tämä viikko ennen juhannusta usein on sellainen nakkilistan rakennusosasto. Olen asettanut mieleni sille tolalle, että talvivaatteiden viimeiset rippeet (jotka lojuvat kassissa pestyinä) on päädyttävä varastoon. Sauna ja kylpyhuone odottavat lainattavaa höyrypesuria, ikkunat kiljuvat kiillottajaa, matot käyttäisin mielelläni männytysuovan raikkaissa vesissä ja nurkissa saisi tuoksua tolu. Mitä näistä ehtii kun ollaan kipeitä. Ei mitään!
Viikko on alkanut sillä, että koira kieltäytyi syömästä, oksensi kaiken ja ripuloi kolme päivää. Hurraa! Tervetuloa meille ja haistakaa konkreettisesti paska. Täällä nimittäin on ne alkuperäiset 60-lukulaiset pörröiset kokolattiamattoiset portaat (alin rappu ei ole koska edellisten asukkaiden koira kiskoi sen kuulemma irti) ja niillä ollutta oksennusta ja ripulia on siivottu. Meidän yläkerran remonttihuone on varmasti muovimattoarkeologian perusteella alkuperäistä 60-70-luvun formaldehydimyrkkyistä lastulevyä ja koira tykkää pissiä ja kakkia sinne. Nyt lattia siis toimi oksennus ja ripulialustana. Tuuletettiin, mutta tuo lastulevy imee kivasti. Onneksi älynväläys iski ja peittelimme myrkkyliimaiset levyt sanomalehdin. Siivoaminen helpottui, haju ei. Portaat onneksi toimivat vain osittain ripulialustana, koska vesiripulinen koira ei kyennyt aina pidättämään kaikkea ylös mennessä.
Kun koira vihdoin virkosi, eikä kuollut nestehukkaan niinkuin yksi yö jo pelkäsin ja nesteytin 5ml ruiskulla ja siivoilin niitä vesioksennuksia. Alkoi isoveljellä yskä. Ei kuumetta, pientä räkää ja yskä. Ne on näitä äitiyden pieniä valvottavia asioita kun kuuntelee meneekö yskä pahaksi, herääkö lapsi vai mikä on tilanne. Kun tilanne näytti jo valoisammalta ja potilas iloiselta päätimme olla terveitä, mutta yskivän lapsen omistajia kunnes juuri saman päivän iltana pikkuveljen nenä alkoi tuottaa vihreää ja paksua mittarimatomaista räkää. Siis taas valvottiin yöllä nukkuen rinta imeväisen suussa ja vahdaten mitä yskä tuo tullessaa. Tullessaan se toi kello neljän herätyksen. Täysin virkeä pikkuveli ei todellakaan enää nuku edes silmäystä rinnalla vaan läpsyttelee kaikkia hereille. Uhraudun, todellakin uhraudun ylös sängystä ja uskon, että eilinen vauvakutsuilla olo ja iloinen puheensorina aikuisten seurassa on riittävä lohtu siihen, että voin herätä neljän tunnin katkonaisen yöunen päälle. Lämmin suihku on pelastus, joten roudaan jäbän ja itseni sinne. Onneksi 9,5kk tai jotain sinne päin tyyppi osaa istua ammeessa ja läiskytellä itsekseen joitakin minuutteja ja saan tuskahien siivottua itsestäni. Kovin keskittyneesti hän puristeli vesileluaan ja ajattelin, että tämä neljältä herääminen on sittenkin ihan kivaa, jos tästä saa palkinnoksi kunnon kuuman suihkun, mutta se olikin kakka. Kakkaa ammeessa. Kiva yllätys. Vesi vaihtoon ja kikkaroiden tähtäyskuljettelu kylpyhuoneen lattialla niin ettei niitä ole kaikkialla sekä liukas vastakylpenyt lapsi sylissä. Siinä hävisi koko virkeyden illuusio. Kun yöllä oikein huonosti nukkuu on aamulla kamala nälkä. Ajattelin olla oikein ystävällinen ihana vaimo ja tehdä puuroa niin paljon, että sitä on miehellekin kun herää senkun vaan lämmittää. Söin puuroa varmaan litran ja sitä jäi kokonainen ruokalusikallinen. Tämä kahden tunnin show oli ohi, minä kylläinen ja kylpenyt, pikkuveli myös joten päätin kokeilla onneani ja kömpiä takaisin sänkyyn. Pikkuveli nukahti heti, enkä tiedä kuinka salamana minä siihen perään.
Mies lähti töihin jossain vaiheessa, havahduin osittain oven ääneen ja koirien kulkuun. En edelleenkään ollut nukkunut kuin puolen tai tunnin pätkiä. Isovelikin oli tullut kiinni selkääni. Hieman liian kuumana eli kuumeisena. Herättyäni todelliseen aamuun joskus oikeampaan aikaan oli oma olo kuumeinen myös. Kiitos herra Burana, kahvi ja netflix. Tämä päivä menisi siis sisätiloissa. Yläkerran huoneen vieressä on leikkihuoneena toimiva huone. Eilisen "otan mukaan lapset ja olen hyvä vaimo kun mies saa remonttiaikaa" tuloksena oli kivipölynen leikkihuone. Kannoimme kaikki lelut kylpyhuoneeseen ja kumosimme ne ammeeseen tolun kanssa. Jos siis en saa räkäisyyttäni ja sairaanhoitajaäitiydeltäni aikaiseksi suunnittelemiani asioita tehdyksi on meidän leluhuoneen lelut nyt ainakin kylvetetty. Päiväuniaikaan pikkuveli oli yövalvomisestaan niin väsynyt että nukkui kolmen tunnin unet, joista tunnin samaan aikaan isoveljen kanssa. Kun nukutin isoveljeä kertomalla tarinoita (pikku veli jo unilla) heräilin vähän väliä siihen kun hän tökkäisi ja sanoi "äiti älä nuku, kerro lisää" ja lopulta siihen, että olin kuolannut tyynyni ja pikkuveli oli herännyt rattaissaan huutamaan.
Tämä viikko ei ole vielä ohi, onneksi!
Viikko on alkanut sillä, että koira kieltäytyi syömästä, oksensi kaiken ja ripuloi kolme päivää. Hurraa! Tervetuloa meille ja haistakaa konkreettisesti paska. Täällä nimittäin on ne alkuperäiset 60-lukulaiset pörröiset kokolattiamattoiset portaat (alin rappu ei ole koska edellisten asukkaiden koira kiskoi sen kuulemma irti) ja niillä ollutta oksennusta ja ripulia on siivottu. Meidän yläkerran remonttihuone on varmasti muovimattoarkeologian perusteella alkuperäistä 60-70-luvun formaldehydimyrkkyistä lastulevyä ja koira tykkää pissiä ja kakkia sinne. Nyt lattia siis toimi oksennus ja ripulialustana. Tuuletettiin, mutta tuo lastulevy imee kivasti. Onneksi älynväläys iski ja peittelimme myrkkyliimaiset levyt sanomalehdin. Siivoaminen helpottui, haju ei. Portaat onneksi toimivat vain osittain ripulialustana, koska vesiripulinen koira ei kyennyt aina pidättämään kaikkea ylös mennessä.
Kun koira vihdoin virkosi, eikä kuollut nestehukkaan niinkuin yksi yö jo pelkäsin ja nesteytin 5ml ruiskulla ja siivoilin niitä vesioksennuksia. Alkoi isoveljellä yskä. Ei kuumetta, pientä räkää ja yskä. Ne on näitä äitiyden pieniä valvottavia asioita kun kuuntelee meneekö yskä pahaksi, herääkö lapsi vai mikä on tilanne. Kun tilanne näytti jo valoisammalta ja potilas iloiselta päätimme olla terveitä, mutta yskivän lapsen omistajia kunnes juuri saman päivän iltana pikkuveljen nenä alkoi tuottaa vihreää ja paksua mittarimatomaista räkää. Siis taas valvottiin yöllä nukkuen rinta imeväisen suussa ja vahdaten mitä yskä tuo tullessaa. Tullessaan se toi kello neljän herätyksen. Täysin virkeä pikkuveli ei todellakaan enää nuku edes silmäystä rinnalla vaan läpsyttelee kaikkia hereille. Uhraudun, todellakin uhraudun ylös sängystä ja uskon, että eilinen vauvakutsuilla olo ja iloinen puheensorina aikuisten seurassa on riittävä lohtu siihen, että voin herätä neljän tunnin katkonaisen yöunen päälle. Lämmin suihku on pelastus, joten roudaan jäbän ja itseni sinne. Onneksi 9,5kk tai jotain sinne päin tyyppi osaa istua ammeessa ja läiskytellä itsekseen joitakin minuutteja ja saan tuskahien siivottua itsestäni. Kovin keskittyneesti hän puristeli vesileluaan ja ajattelin, että tämä neljältä herääminen on sittenkin ihan kivaa, jos tästä saa palkinnoksi kunnon kuuman suihkun, mutta se olikin kakka. Kakkaa ammeessa. Kiva yllätys. Vesi vaihtoon ja kikkaroiden tähtäyskuljettelu kylpyhuoneen lattialla niin ettei niitä ole kaikkialla sekä liukas vastakylpenyt lapsi sylissä. Siinä hävisi koko virkeyden illuusio. Kun yöllä oikein huonosti nukkuu on aamulla kamala nälkä. Ajattelin olla oikein ystävällinen ihana vaimo ja tehdä puuroa niin paljon, että sitä on miehellekin kun herää senkun vaan lämmittää. Söin puuroa varmaan litran ja sitä jäi kokonainen ruokalusikallinen. Tämä kahden tunnin show oli ohi, minä kylläinen ja kylpenyt, pikkuveli myös joten päätin kokeilla onneani ja kömpiä takaisin sänkyyn. Pikkuveli nukahti heti, enkä tiedä kuinka salamana minä siihen perään.
Mies lähti töihin jossain vaiheessa, havahduin osittain oven ääneen ja koirien kulkuun. En edelleenkään ollut nukkunut kuin puolen tai tunnin pätkiä. Isovelikin oli tullut kiinni selkääni. Hieman liian kuumana eli kuumeisena. Herättyäni todelliseen aamuun joskus oikeampaan aikaan oli oma olo kuumeinen myös. Kiitos herra Burana, kahvi ja netflix. Tämä päivä menisi siis sisätiloissa. Yläkerran huoneen vieressä on leikkihuoneena toimiva huone. Eilisen "otan mukaan lapset ja olen hyvä vaimo kun mies saa remonttiaikaa" tuloksena oli kivipölynen leikkihuone. Kannoimme kaikki lelut kylpyhuoneeseen ja kumosimme ne ammeeseen tolun kanssa. Jos siis en saa räkäisyyttäni ja sairaanhoitajaäitiydeltäni aikaiseksi suunnittelemiani asioita tehdyksi on meidän leluhuoneen lelut nyt ainakin kylvetetty. Päiväuniaikaan pikkuveli oli yövalvomisestaan niin väsynyt että nukkui kolmen tunnin unet, joista tunnin samaan aikaan isoveljen kanssa. Kun nukutin isoveljeä kertomalla tarinoita (pikku veli jo unilla) heräilin vähän väliä siihen kun hän tökkäisi ja sanoi "äiti älä nuku, kerro lisää" ja lopulta siihen, että olin kuolannut tyynyni ja pikkuveli oli herännyt rattaissaan huutamaan.
Tämä viikko ei ole vielä ohi, onneksi!
Kommentit