Miten tämä nyt oikein menee

Saako lapseni olla lapsellinen? Pitääkö hänen kyetä hillitsemään ylitsevuotava impulsiivisuutensa, jotta ei niin hävettäisi levoton hetki? Jos pyytää oikein kauniisti, niinkuin on opetettu, saako silloin kävellä kauniin pyynnön ohi? Onko uni sittenkin tärkeämpi kuin luulin? Saanko kieltää niin kovasti, että lapsi kiukkuaa? Saanko olla kieltämättä, jos sen näen joskus helpommaksi? Pitääkö tarrat liimata oikein? Onko väärin laittaa kengät vääriin jalkoihin?. Saako joskus pelottaa? Onko minun kasvatettava omatoiminen nuori jo kolmen vuoden ikäisestä leikkivästä lapsesta tai entä jos vuoden vanha lapseni pitää minua turvanaan kaikkia harvemmin (sekä useammin) näkemiään ihmisiä vastaan, olenko epäonnistunut? Olenko ihan riittävän hyvä vaikka kasvattajana oleminen ei aina tuntuisi juhlalta? Saanko nauttia omasta ajasta yhtä paljon kuin lasteni kanssa vietetystä ajasta? Onko minun hetkeni liian pitkä vai pidänkö kiinni sovitusta? Saako tämän ikäisenä haaveilla isosta lapsilaumasta? Saako väsyttää vai onko se jokatapauksessa oma vika? Jos tiedät vastauksen tai pari niin kerro.