Mies nukahtaa puolikkaan aikuisen kokoiseen sänkyyn taaperon viereen ja ihan vaan hetkeksi (puoleksi tunniksi). Tuon syliin nukahtaneen pienemmän omaan sänkyyn ja suukotan miehen hereille. Hän on nukahtanut juuri sopivasti siihen ihanaan uneen, jossa on lämmin, huoleton, iloinen ja vähän liian syvällä herätäkseen iltapuuhille. Herätän kuitenkin koska siihen sänkyyn ei nyt voi jäädä yötään nukkumaan. Tai voi siinä nukkua, mutta aamulla on sitten ihan solmussa. Marttyyri saapuu alakertaan, siivoaa ja uhrautuu koirien ulkoilutukseen. Käännytän marttyyrin moneen kertaan nukkumaan, mutta hän luovuttaa vasta kun on kiukutellut rappusia ylös ja alas, lämmittänyt maitopulloa (kyllä, pikkuveli oppi vuoden iässä pullolle), auttanut vaimo-parkaa sen kysymyksissä ja jättänyt iltalenkin vaimon vastuulle sekä myöntäyt, että harmitti kun ei nähnyt Putousta loppuun. Ihan siis mielelläni ulos menin, mutta vasta vakuutettuani mies-parkaa ettei sen nyt tarvitse herätä raikkaassa nollakelissä yöuniltaa kun muutenkin on meistä herkkäunisempi, mutta Putoukseksi en voinut muuttua. Ehkä uni tuli miehelle paremmin kun maalämpö on saapunut sisälle ja meillä on suomalaisen lämmintä. Asentaja hymähteli, että on varmaan ollut kylmä kun paineet pattereissa oli olemattomat ja ihan oikeassa oli. Me vaan odotettiin, että joku joka ymmärtää tulee ja tekee asialle jotain. Nyt on ohjekirja luettu ja lämpö on kohdillaan. Ja kiitos asennuksesta
HAVA, ilman teitä olisi vielä kylmä.
 |
| Lapsiperheessä on lapsiperheen naulakko ja meillä on maalämpö. |
Kommentit