vastuu ja vastuuttomuus

Koin todella epämiellyttävän koirien ulkoilutuksen eilen. Mies oli viettämässä vapaapäivää ihanassa pääkaupungissamme Helsingissä ja vielä hyvässä seurassa. Vapaapäivän ajankäyttö oli suunniteltu hieman liian positiivisesti eli kotona viimeistään seitsemältä tai kahdeksalta illalla oli todellisuudessa kotona puoli kymmeneltä. Olin henkisesti varautunut tähän, mutta koirien virtsarakot eivät tietenkään pidä montaa tuntia. Pakkasin pojan toppavaatteisiin ja rattaisiin, jotta saadaan koirille helpotus. Töpöteltiin menemään meidän mega-super jyrkkää alamäkeä. Jossain naapurustossa oli ilmeisesti juhlat sillä vierasparkki oli melkein täpösen täynnä autoja. Sen lisäksi, että alamäki tästä asunnolta on jyrkkä niin se on kapea ja talvella vielä kapeampi. Autolijat joutuvat ottamaan vauhtia päästäkseen ylös ja jalankulkijat rattailla, koirilla tai ilman kulkevat niin reunaa kuin suinkin. Näin me köpöttelimme vierasautojen ohi. Kolme kalskeaa nuorta miestä menivät taaempana autolleen. Heistä yksi päätti huutaa perääni, että "Kun kerran annat koiras kusta auton renkaille niin mä tulen kusemaan sun rattaisiin, oisko se kivaa" tai jotain suunnilleen näin. Käännyin katsomaan taakseni ja huusin "anteeks mitä sanoit?". En saanut vastausta ja yritin uudelleen "Anteeks onko sulla jotain asiaa?". Tyypit tunki autoon ja mulla tuli itku. En uskaltanut köpöttää rattailla alas vaan menin sivuun. Katsoin kuinka auto meni ohi ja käännyin takaisin. En anna koirieni kuseskella auton renkaille ja menin vielä tarkistamaan ohi kävelemämme auton renkaat. Pissaa ei ollut maassa eikä renkailla. Nyt vielä tästä puuttuu se että kyseiset herrasmiehet menisivät jatkamaan tätä juttua naapurustossa kertomalla, että se hullu jolla on ne kaks koiraa ja pieni vauva kusettaa koiria autojen renkaille. Alkaa olla asumisviihtyvyys laskusuhdanteessa niin, että todellakin haluan sen omakotitalon ja kaksi hehtaaria tonttia maalta, kiitos!

Onneksi ihanaakin ihanampi naapuri otti vastaan itkuisen puhelun, toi Paula-vanukasta sekä paistettua peuraa. Enempää ei voi pyytää. Mies palasi kotiin ja halasi. Kaiken kukkuraksi sain kunniatehtävän. Minusta tulee pikkiriikkisen tytön kummi. Olen erittäin tyytyväinen sekä harmissani. Tätä on elämä.