projekteja täytyy olla

Nyt on ollut sellaista puikkojen suhinaa, ettei ehdi edes ajattelemaan. Tarkoitus olisi saada elämäni suurin neulontatyö valmiiksi ennen ensi talvea. Lappuhaalarit kokoa 80cm. Hienot tulee kunhan väännän. Se kuukausi tai kaksi sitten aloittamani slipoveri vihdoin valmistu. Sopiva on ja kasvuvaraa löytyy. Sitten uusimmassa novitassa oli kaikkea muutakin kivaa jota ajattelin aloittaa kunhan se lappuhaalari valmistuu. Koen myös keväistä kukkapenkkituskaa. Mitä sieltä nousee, nouseeko mitään? Onkohan meillä jotain myrkyllistä kasvia. Poika ei enää paljoa paikallaan pysy lattialla tai sylissä. Pyörii kuin väkkärä joka paikkaan. Kiskoo kaappeja auki, vaikka ei oikein edes yletä. Maton hapsut on suussa vähän väliä. Koirien luun palat on visusti piilotettu ja vielä visummin piilotetaan kun tuo ottaa muutakin kuin peruutusvaihteen. Tahto on kova liikkumaan ja unissaankin voi sängyssä pyöriskellä itsensä hereille vaikka monta kertaa yössä. Tässä se taas tuli: unen puute ja sen kiduttavuus. Viime yönä nukuin paremmin kuin aikoihin. Heräsin vain kolmasti ja unta riitti puolesta yöstä aamu seitsemään. Piti vähän valvoa kun neulotti niin hirveästi. Nytkin neulottaa niin että taidan ihan vaikka yhden kierroksen vaan tai sitten kaks tai jos kolme ja sit ei muuta ku ehkä yks vielä ja sit ehkä jos vaikka menis heti nukkumaan.