tunnin huuto

Kohta yhdeksän kuukautta ja meillä ei nukuta. 2h ja herätys tai jos oikein onnistaa niin 4h ja herätys. Eilen en päästänyt tissille yöllä ja kuuntelin pojan huutoa eri muodoissa tunnin, sitten 2h ja uusi herääminen. Ei paljoa naurata. Räkää on valunut kohta kaksi viikkoa. Korvat on tukossa. Poika on myös räkätaudissa ja se räkä päätyy olkapäälleni tai rinnuksilleni kuivumaan. Miehellä on vasen korva enemmän tukossa ja minulla oikea. Mies on myös samassa räkätaudissa. Olen korviani myöden hermoillut viikonlopun. Pappa, joka juuri täytti 90-vuotta haudattiin.

Nyt ei vaan mikään oikein suju. Uroskoira piti viedä koirahotelliin, koska leikkausaikaa odottava narttu sai jotkut välijuoksut. Täällä oli elo yhtä pariutumisrituaali pöhinää. Ja sitten tätä räkää ja nukkumattomuutta. Sain vinkin osteopaatista ja sen mahdollisesta avusta yöheräilyyn. Aivan sama, mutta kohta menee viimeinen järjen ääni päästäni kun ei niitä makoisia yöunia ihan loppuraskaudesta jatkuvan pissalla ravaamisen kanssa vietetty ja sitten tämä vauva-ajan heräily tähän päälle. Antakaa armoa. Keksin tälle kaikelle surkeudelle hienon vertauskuvallisen tekstin: Äitiys on kuin pieru, koskaan ei tiedä miten pahalle haisee. Nyt menen pitkään lämpimään suihkuun rentoutumaan ennen seuraavaa heräämistä ja sulattamaan sen melkein kokonaan syömäni suklaalevyn sekä puolikkaan pussin sipsejä.