lastenhoito on kuin vuorotyö
Lapsenhoito tuntuu välillä vuorotyöltä. Olen joskus tehnyt työtä kahdessa vuorossa (aamu ja ilta). Tätä vuorotyötä vaan tehdään lähes tauotta. Aamuvuoro alkaa meillä ennen seitsemää. Iltavuoro siinä kahden kolmen maissa. Yövuoro kello yksi. Loma toi lohtua ja ihanaa vaihtelua arkeen, mutta mies palasi taas vastuuta kantamaan eli puurtamaan pitkää päivää. Kummatkin ollaan illalla yhdeksältä jo aivan valmiita kaatumaan sänkyyn (kunhan lelut on edes kerätty laatikkoon ja tiskit raivattu). Suihkussa käynti tuntuu välillä työltä, ei nautinnolta. En ole jaksanut käyttää hoitoainetta ainakaan puoleen vuoteen, jotta pääsisin nukkumaan nopeammin. Kosteusvoiteet, rasvat... mitkä? Perusvoide pahimpien känttyröiden kuivaamiseen ja aurinkorasvaa sk50 aamulla naamaan niin ei varmaan pala. Huulikiiltoa pidän hoitolaukussa, koska se tuntuu jotenkin tärkeältä ja naiselliselta.
Olemme jotenkin sopeutuneet sellaiseen järjestelyyn, että minä hoidan pojan yöheräilyt lähes poikkeuksetta, jotta miehelle jää yhtäjaksoinen uni ja joku järki töihin. Aamulla mies taas saattaa ottaa pojan aamupesulle ja laittaa puurot valmiiksi, jotta minulle jää vielä pieni pätkä rauhallista unta. Puolituntia aamulla ekstra unta on todella arvokasta. Kuulin, että yhden vuoden ikä on maaginen nukkumisen suhteen. Nyt siis pidän toivoa yllä, että tämä olisi totta. Meillä on ollut joukossa jo öitä, jolloin olemme selvinneet kahdella heräämisellä (klo 01 ja 04), mutta niitä on edelleen vähemmän kuin öitä jolloin herään neljä tai viisi kertaa. Jos omistat hyvän suhteen yläkerran Herraan niin pyydä meille kunnon unet, kiitos.
Välillä tekisi mieli tirvaista niitä, jotka ehdottavat päivällä nukkumista. Olen nukkunut päivällä, olen nukkunut monesti päivällä. En nyt sentään ihan kaheli ole ja kyllä se pahimman terän väsymykseltä vie ja varmasti ehkäisee masennusta univajeesta. Päivällä nukkuminen ei vaan millään korvaa sitä puutetta mikä tulee siitä etten saa kahdeksaa tai edes viittä tuntia yhtäjaksoista univaihetta. Yhden vuoden ikä se tulee ja niin tulee unikin... tuleehan...
Olemme jotenkin sopeutuneet sellaiseen järjestelyyn, että minä hoidan pojan yöheräilyt lähes poikkeuksetta, jotta miehelle jää yhtäjaksoinen uni ja joku järki töihin. Aamulla mies taas saattaa ottaa pojan aamupesulle ja laittaa puurot valmiiksi, jotta minulle jää vielä pieni pätkä rauhallista unta. Puolituntia aamulla ekstra unta on todella arvokasta. Kuulin, että yhden vuoden ikä on maaginen nukkumisen suhteen. Nyt siis pidän toivoa yllä, että tämä olisi totta. Meillä on ollut joukossa jo öitä, jolloin olemme selvinneet kahdella heräämisellä (klo 01 ja 04), mutta niitä on edelleen vähemmän kuin öitä jolloin herään neljä tai viisi kertaa. Jos omistat hyvän suhteen yläkerran Herraan niin pyydä meille kunnon unet, kiitos.
Välillä tekisi mieli tirvaista niitä, jotka ehdottavat päivällä nukkumista. Olen nukkunut päivällä, olen nukkunut monesti päivällä. En nyt sentään ihan kaheli ole ja kyllä se pahimman terän väsymykseltä vie ja varmasti ehkäisee masennusta univajeesta. Päivällä nukkuminen ei vaan millään korvaa sitä puutetta mikä tulee siitä etten saa kahdeksaa tai edes viittä tuntia yhtäjaksoista univaihetta. Yhden vuoden ikä se tulee ja niin tulee unikin... tuleehan...
 |
| Toiset vetelee hirsiä, toiset valvoo. |
Kommentit