pyöräilevä äiti

Miten hirveä neljän seinän sisällä koettu ahdistus. Poika on ollut kuumeessa pari päivää. Koirat ovat saaneet välttämättömät pissatukset päivällä, mutta muuten hypitään täällä pitkin seiniä (ihan kaikki). Eikä oikein auta se, että aamulla herättiin 5.22 tapputtavaan poikaan. Täytyykö kaikki vastaopitut taidot hioa viimeisen päälle kuntoon yöllä kesken unien tai aamulla aivan liian aikaisin... ja miksi!? Vastapainoksi nukuttiin kunnon päikkärit, mutta silti naapureiden herätysyritykset pattereiden kautta ja lattialle hakkaaamiset aamueikkejen tiimellyksessä, vähän rajaa. Väsynyt äiti olisi ennemin leikkinyt meritähteä lattialla kuin juossut pienen tapin perässä hyssyttelemässä järkyttävää meteliä, joka usein kasvaa jos yrittää estää jo olemassa olevan äänen muodostumista. Pojalla on tahto.

Hyvin alkanut pyöräilykautemme päättyi lyhyeen. Nyt on sellainen sää etten muutenkaan laittaisi vähän vajaa yksivuotiasta tuuleen ja tuiverrukseen jättimäinen styrokskypärä päässä istumaan kun äiti vähän polkee. Onneksi oli vanha pyörän retkale vielä hengissä. Kolisee ja kilisee, ei tarvitse edes kelloa soittaa ja teinit väistää. Mahdetaan me olla näky. Pojan pyöräilykypärässä on takana vilkkuvat ledit. En ihan tiedä miksi kun se istuu siellä takana istuimessaan kuitenkin, eikä ne vilkkuvat valot sieltä sen istuimen läpi näy. Ehkä vanhemmille tulee tavallista turvallisempi olo kun pikkuinen on valaistu takaraivosta, mene ja tiedä. Pojan mielestä ne oli sairaan hienot! Kypärä on suhteettoman suuren näköinen. Suuruutta korostaa vielä pienen ihmisen suhteettoman suuri pää verrattuna meihin pienempi päisiin aikuisiin. Kunhan kelit vielä hellittää niin me lähdetään taas baanalle kolisemaan vanhalla pyörälläni ja ehkä ehditään ennen syksyä syömään vielä reissulla jäätelöt tai sitten juodaan kaakaot.

Ei pelkästään äiti ole hulluna pyöräilyyn.