En etene oikein mihinkään ilman panadolia. Vasemman jalan si-nivel (oma diagnoosi) on kummallisen kipeä ja koirien ulkoilutus on törkeän lyhyttä (totuus). En vain saa enää jalkaa oikein ylös ja särky on vihlovaa. Pakko elää toivossa, ettei tämä jatku elokuulle asti. Heilun liikkuessani puolelta toiselle kuin heinämies ja yksikin säntäys taaperon perässä tekee älyttömän kipeää, tuntuu kuin jalka irtoaisi pois paikoiltaan. Pakko vaan tottua ja ajatella kauniita asioita, joita ei nyt juuri tälläisessa tilassa tule mieleen. Panadolia aamulla, iltapäivällä ja vielä yöksi, että saa nukuttua. Ja minun kun niin piti osata nauttia tästä raskaudesta enemmän kuin ensimmäisestä. Vali, vali ja uikuti uikuti. Niin ollaan taas hehkuvia helteellä ja säkenöiviä illalla. Onneksi tuli äitiyspakkaus. Valtio on taas vaatettanut tulevan lapsensa ainakin 70cm asti.
 |
| Tuo punainen ei ole c-kasetti vaan puhelin. |
Kommentit