sanoista tekoihin
Ehkä jokaiselle on käynyt niin, että on tullut huijatuksi. On vain uskonut selityksiä vaikka totuus on muuta. Miten minusta tuntuu, että varsinkin naiset uskovat miehiltään vaikka mitä selityksiä vaikka teot kertovat muuta tai sitten me olemme täysin ostettavissa. "Nyt se katuu ja kantaa pullaa mun suuhun, hyvä niin." Tekisin mieleni huutaa ettei se sinulle kadu vaan itselleen ostaa vapautta toteuttaa taas seuraavaa kusetusta. Vaikenen ja jätän kommentoimatta koska en usko, että minua uskotaan jos usko on kiinni valheessa. Ja voi kyllä me naiset osaamme olla sellaisia miesten "kouluttajia", että oksan pois. "Hyvin olet miehesi kouluttanut." Ja pah! Ei miehiä tarvitse kouluttaa sen enempää kuin naisia. Ollaanko vaan rehellisiä ja kerrotaan totuus, koko totuus ilman valheita. Se raaka, alaston ja vakea. Miksi haluan juuri sitä mitä haluan. Haluanko olla itsekäs vai yritänkö edes ymmärtää. Miksi miehen hiuksien on tönötettävä tyttöystävän tyyliin ja vaatekaapin muututtava yhtenäistä tuulipukua myöden samanlaiseksi. Missä on parisuhteiden yhdenvertaisuus? Miksi emme voi tehdä kompromisseja ja olla onnellisia siinä. Onko aina jomman kumman voitettava...
Ei, mieheni ei ole huijannut minua. Hän on ollut tukena. Olen vain raskaana ja mietin vaikka mitä. Näen painajaisia siitä, että ostamme aivan suden talon tai emme ehdi muuttamaan pois seuraavien alta. Näen painajaisia ihan mistä vaan. Mieleni valmistautuu tulevaan. Yritän kuvitella miten osaan kertoa pojalle siitä, että hänestä tulee isoveli. Yritän nähdä asiat hänen kannaltaan, mutta en ole kaksi vuotias ja siksi se on vaikeaa. Laitoin vauvapyykit koneeseen ja poika ihmetteli niitä narulle ripustettaessa. Kokeili pipoa ja yritti tunkea aivan liian pieniä sukkia jalkaansa. Miten ihmeessä riitän kahdelle univelkaisena... Tekee jo tiukkaa nyt kun vessassa on ravattava yöllä ja uni ei tunnu riittävän tarpeeksi pitkälle. Ostin imetysliivit -50% alennuksesta ja niissä on nyt vähän vielä kasvuvaraa. Turvottaa ja arki hönkii niskaan. Vatsaa harjoitussupistelee ja nukkumaan pitäisi mennä, että voi taas herätä pissalle. Miten odotankaan seuraavaa.
Tämä osuu tähän hetkeen, viikonloppuun ja moneen muuhun tunteeseen. Varsinkin tuo englanninnos avaa aivan uudet sfäärit.
Psalmi 23:1
Ei, mieheni ei ole huijannut minua. Hän on ollut tukena. Olen vain raskaana ja mietin vaikka mitä. Näen painajaisia siitä, että ostamme aivan suden talon tai emme ehdi muuttamaan pois seuraavien alta. Näen painajaisia ihan mistä vaan. Mieleni valmistautuu tulevaan. Yritän kuvitella miten osaan kertoa pojalle siitä, että hänestä tulee isoveli. Yritän nähdä asiat hänen kannaltaan, mutta en ole kaksi vuotias ja siksi se on vaikeaa. Laitoin vauvapyykit koneeseen ja poika ihmetteli niitä narulle ripustettaessa. Kokeili pipoa ja yritti tunkea aivan liian pieniä sukkia jalkaansa. Miten ihmeessä riitän kahdelle univelkaisena... Tekee jo tiukkaa nyt kun vessassa on ravattava yöllä ja uni ei tunnu riittävän tarpeeksi pitkälle. Ostin imetysliivit -50% alennuksesta ja niissä on nyt vähän vielä kasvuvaraa. Turvottaa ja arki hönkii niskaan. Vatsaa harjoitussupistelee ja nukkumaan pitäisi mennä, että voi taas herätä pissalle. Miten odotankaan seuraavaa.
Tämä osuu tähän hetkeen, viikonloppuun ja moneen muuhun tunteeseen. Varsinkin tuo englanninnos avaa aivan uudet sfäärit.
Psalmi 23:1
"Herra on minun paimeneni, Ei minulta mitään puutu"
"The Lord is my shepherd; I Shall not want."
Kommentit