viimeistä kolmannesta viedään.

Maksimivauhti on juuri ja juuri vähän yli taaperon juoksuvauhti. Huomenna järeä tukivyö sekä labrassa käynti. Josko ei tulehdusta löytyisi ja panadolilla jatketaan sietämistä. Jännittää, jos ne määräävät pakosti lepoon. Päässä ei liiku muuta. Nyt on selkeästi päästy raskauden viimeiselle kolmannekselle ja sen autuaalliseen lobotomiatilaan. Meillä oli kaksi vierasta ja tuijotin lusikoita laskien moneen kertaan, että me plus nuo kaksi tekee yhteensä...hmm.. kolme..eikun...neljä... hetkinen vielä lapsi eli viisi...lasketaanko mahassa oleva... ei lasketa koska se ei käytä lusikkaa. Ja tosissaan, ihan oikeasti tosissaan piti laskea vielä uudestaan, kahdesti.