Tampereelle ja takaisin
Mini-loma Tampereella mini-Espoossa tai siis ihan mökillä Näsijärven rannalla, mutta niin oli idyllistä ja söpöä. Jännitin etukäteen, että miten matka taaperon kanssa iltaa vasten sujuu. Poika tapitti ensimmäiset 2,5h silmän punaisina sekä vähän sekaisin siitä että koirat jäivät pois reissusta. Lopulta vähän ennen perille pääsyä hän nukahti. Vaikka kannoin unisen ja kaikkensa antaneen sänkyyn nukkumaan, ei uni ollut loppullista. "Hä!" oli pojan ensimmäinen kommentti kun avasi silmät melkein puolen yön maissa. Iltapalaa naamaan ja uusi yritys. Paluumatkan pelastajana toimi HopLop käynti. Kummisetä urheili pojan perässä ja molemmat hiki päässä. Nukkui kuin tukki koko paluumatkan!
Lomaan oli varattu yksi ilta saapumiseen, seuraava päivä rentoiluun ja kolmas päivä mutkan kautta poistumiseen. Ihan kuin olisin ollut pidempäänkin kotoa poissa. Ehkä asunnon näyttö, joka osui vielä lähtöpäivälle toi ihanan bonuksen paluulle. Mummo oli jeesailemassa kodin puhdistuksen/taaperon vahtaamisen kanssa ja siitä melkein ampaistiin Tampereelle suoraan eli meillä oli käsittämättömän siistiä kun tulimme kotiin. Nyt on taas ihan se normaali tavara, tahra, kaaos, epäjärjestys ja tiski tilanne. Aina joku astia on kulkeutumatta koneeseen, joku sukka löytyy käytettynä lattialta, pyykeistä osa on menossa koneeseen osa kaappiin jne. Miten kukaan voi elää jatkuvasti siisteydessä?
Kummitäti kysyi vahdittuaan taaperoa mökillä säädyllistäkin pidemmän ajan, että olenko saanut luettua kirjaa tai muuten rentouduttua. Olin lukenut kokonaisia lauseita, kappaleita, sivuja ja melkein koko kirjan loman aikana eli sen yhden rentoilupäivän aikana. Olin maannut riippukeinussa ja istunut paikallani pitkään. Siis todellakin olin! Ihan pienen kanssa kun on imetettävä ja nukutettava. Sitten kohta on vahdittava sitä jatkuvasti horjahtelevaa aloittelevaa kävelijää ja keksittävä, että mitä se haluaa kun ei se edes puhu yhtään sanaa. On tämä taaperovaihe siitä vauva-ajan ihanuudesta huomattavasti helpompi. Saahan tuo älyttömiä raivareita ja heittelee tavaroita, yrittää purra, turhautuu niin että sitä oikein tuntee omassa sydämessä kuinka lasta harmittaa, mutta ne muut hetket kun ymmärrämme toisiamme, muumit on pyörimässä tai lapsi osaa itse kertoa mitä hän haluaisi tehdä. Tulee ihan pieni välähdys elämään siitä, että nämä eivät jää ikuisesti tähän jalkoihin.
Kävimme myös miehen kanssa keskustelun, tai sitten se oli oma monologini, siitä kuinka tällä hetkellä jännitän toisen syntymistä. En jännitä tulevaa lasta vaan sitä mitä se tuo perheen arkeen. Yrittäjä kun on töissä sen 5-6 päivää viikosta melkein ympäri vuoden ja suurin osa arjesta on harteillani. Uhmakas ihana taaperoni osaa olla itsepäinen ja sitten siihen samaan kasaan tuodaan vauva. Selvitäänhän me, mutta miten? Elämästä ei ainakaan voi tulla tylsää, jos siihen lisää itsenäisesti haasteita.
Lomaan oli varattu yksi ilta saapumiseen, seuraava päivä rentoiluun ja kolmas päivä mutkan kautta poistumiseen. Ihan kuin olisin ollut pidempäänkin kotoa poissa. Ehkä asunnon näyttö, joka osui vielä lähtöpäivälle toi ihanan bonuksen paluulle. Mummo oli jeesailemassa kodin puhdistuksen/taaperon vahtaamisen kanssa ja siitä melkein ampaistiin Tampereelle suoraan eli meillä oli käsittämättömän siistiä kun tulimme kotiin. Nyt on taas ihan se normaali tavara, tahra, kaaos, epäjärjestys ja tiski tilanne. Aina joku astia on kulkeutumatta koneeseen, joku sukka löytyy käytettynä lattialta, pyykeistä osa on menossa koneeseen osa kaappiin jne. Miten kukaan voi elää jatkuvasti siisteydessä?
Kummitäti kysyi vahdittuaan taaperoa mökillä säädyllistäkin pidemmän ajan, että olenko saanut luettua kirjaa tai muuten rentouduttua. Olin lukenut kokonaisia lauseita, kappaleita, sivuja ja melkein koko kirjan loman aikana eli sen yhden rentoilupäivän aikana. Olin maannut riippukeinussa ja istunut paikallani pitkään. Siis todellakin olin! Ihan pienen kanssa kun on imetettävä ja nukutettava. Sitten kohta on vahdittava sitä jatkuvasti horjahtelevaa aloittelevaa kävelijää ja keksittävä, että mitä se haluaa kun ei se edes puhu yhtään sanaa. On tämä taaperovaihe siitä vauva-ajan ihanuudesta huomattavasti helpompi. Saahan tuo älyttömiä raivareita ja heittelee tavaroita, yrittää purra, turhautuu niin että sitä oikein tuntee omassa sydämessä kuinka lasta harmittaa, mutta ne muut hetket kun ymmärrämme toisiamme, muumit on pyörimässä tai lapsi osaa itse kertoa mitä hän haluaisi tehdä. Tulee ihan pieni välähdys elämään siitä, että nämä eivät jää ikuisesti tähän jalkoihin.
Kävimme myös miehen kanssa keskustelun, tai sitten se oli oma monologini, siitä kuinka tällä hetkellä jännitän toisen syntymistä. En jännitä tulevaa lasta vaan sitä mitä se tuo perheen arkeen. Yrittäjä kun on töissä sen 5-6 päivää viikosta melkein ympäri vuoden ja suurin osa arjesta on harteillani. Uhmakas ihana taaperoni osaa olla itsepäinen ja sitten siihen samaan kasaan tuodaan vauva. Selvitäänhän me, mutta miten? Elämästä ei ainakaan voi tulla tylsää, jos siihen lisää itsenäisesti haasteita.
 |
| Loman tarkoitus on lomailla |
Kommentit