Kun lapsi saa uhman ja taistelee kaikista rajoista: en halua nukkumaan, haluan nukkumaan, ei kenkiä vaan saappaat, haluan ulos ilman vaatteita ja lista on loputon. Tänään laskin kolmeen (äiti laskee nyt kolmeen ja sinä menet takaisin sänkyyn) ja kolmannella kampesin taaperoa yhdestä kädestä sänkyyn ja samalla kannoin vastasyntynyttä toisessa. Toistin samaa yhä uudelleen. Taapero oli päättänyt tulla pois sängystä hakemaan kirjaa ja minä olin päättänyt saada taaperon pysymään sängyssä, että voin hakea sen kirjan. Olen myös kokeillut vaihtoehtoa "hae itse kirja ja palaa takaisin sänkyyn". Tämän toimintavarmuus on älyttömän heikko sillä olohuoneessa on kirjojen lisäksi paljon muuta mieltä stimuloivaa häirikettä (lelut, sohva, ikkuna...) ja sen päätteeksi on kuitenkin taisteltava "nyt pysytään sängyssä"-taistelu. Hikeä pukkaa ja otan vastaan iskuja, potkuja, huutoa. Yritän olla mahdollisimman järkevä ja tyyni, mutta on se hankalaa kun vastassa on täysin itseään hillitsemätön tahto. Lasken aina välissä mahdollisimman pitkään ja hengittelen, mutta en ehdi edes kymmeneen kun taas taistellaan. Lupaan tulla takaisin heti kun olen hakenut kirjan, mutta eihän se auta koska taapero haluaa itse hakea kirjan. Lopputulos on itkevä taapero, joka rauhoittuu saman tien kun näkee, että toin kultakutri-kirjan. Äitiys, mikä ihana ja raastava elämä.
 |
| Tässä on menossa ota minusta kuva ja en jaksa pysyä paikallani niin kauan, että saisit minusta kuvan jota voisin katsoa. Sitten suutun, alan huutamaan ja heitän sinua omenalla. Lopulta mennään sisälle rauhoittumaan - molemmat. |
Kommentit