synnytyksen jälkeiset hormoonit
Hitto! Tämä on kuin mistäkin romanttisesta komediasta. Kaksi lasta, omakotitalo ja kaikki on periaatteessa oikein hyvin. Mitä nyt vähän pääni sisällä sekoilen. Täällä on tänään synnytyksen jäkeinen bluespäivä numero kaksi tai voi olla että niitä on ollut enemmän, mutta nyt muistan vain nämä kaksi. Kävin yksin kaupassa (minkä pitäisi olla kivaa) ja ahdistuin. Ahdistuin kun en löytänyt isoveljelle riippurenkaita tai mitä ne nyt on kun ovenkarmiin laitetaan, että saa roikkua. Hyvä etten kaupassa alkanut itkemään. Kanavoin ahdistukseni vihaksi ja vain suutuin mielessäni kaikille. Suutuin eniten itselleni, etten osaa. En edes löydä kauppaa missä olisi isoveljelle tekemistä.
Sitten maailmaa avartavalta kauppareissulta kotiin. Kotona kaikki hyvin. Lapset nukkuu ja mies keittää tuttipulloja, jotta vauva voi sitten käyttää niitä jos sellainen tarve iskee. Lähtiessä mm. kyseenalaistin miehen kyvyn keittää niitä perhanan pulloja. Kotiin tullessa olin edelleen sitä mieltä, ettei se osaa keittää niitä oikein. Ja ihan tosissani olin, mutta en nyt kyllä ihan tiedä, että miten niitä oikeastaan voisi keittää väärin. Kotinatsi ilmoittautuu vieroitusleirille. Tulenko hulluksi vai onko se vain tämä päivä? Vauva valvotti yöllä ihan pätkän ja minä koisin aamulla vähän pidempään. Eli kaikki on hyvin valtakunnassa paitsi tämä hormonaalinen tasapaino tai mikä lie puutos.
Isoveli on mustasukkainen ja ei ymmärrä omien voimien päälle. Eli saattaa myös hyvää tarkoittaen könytä vauvan päälle koko painollaan ja siten pitää olla jatkuvasti silmät kaikkialla. Se tulee tarkoittamaan sitä, että minun on otettava vauva ihan kaikkialle mihin menen myös vessaan (siis silloin kun olen yksin). Onneksi meidän piha on niin aidattu, että vaikka isoveli karkaisi sinne tai joutuisin juoksemaan sisälle kesken kaiken niin pihalta hän ei pääse poistumaan omin avuin. Sen lisäksi, että jännitän tätä uutta tilannetta aivan liikaa olen surullinen, että suhteeni ensimmäiseen lapseen on niin kovin kireä. Tuntuu etten osaa nyt nauttia hänen vauhdikkaasta seurastaan ollenkaan niin paljon kuin haluaisin. Minut on jaettu kahtia ja olen jälleen hukannut hetkeksi itseni. Kumpaan suuntaan ja mitä missäkin vaiheessa... vaatii aikaa, mutta tämä kärsimätön luonne ei sitä haluaisi antaa. Haluan kaiken nyt ja heti.
Sitten maailmaa avartavalta kauppareissulta kotiin. Kotona kaikki hyvin. Lapset nukkuu ja mies keittää tuttipulloja, jotta vauva voi sitten käyttää niitä jos sellainen tarve iskee. Lähtiessä mm. kyseenalaistin miehen kyvyn keittää niitä perhanan pulloja. Kotiin tullessa olin edelleen sitä mieltä, ettei se osaa keittää niitä oikein. Ja ihan tosissani olin, mutta en nyt kyllä ihan tiedä, että miten niitä oikeastaan voisi keittää väärin. Kotinatsi ilmoittautuu vieroitusleirille. Tulenko hulluksi vai onko se vain tämä päivä? Vauva valvotti yöllä ihan pätkän ja minä koisin aamulla vähän pidempään. Eli kaikki on hyvin valtakunnassa paitsi tämä hormonaalinen tasapaino tai mikä lie puutos.
Isoveli on mustasukkainen ja ei ymmärrä omien voimien päälle. Eli saattaa myös hyvää tarkoittaen könytä vauvan päälle koko painollaan ja siten pitää olla jatkuvasti silmät kaikkialla. Se tulee tarkoittamaan sitä, että minun on otettava vauva ihan kaikkialle mihin menen myös vessaan (siis silloin kun olen yksin). Onneksi meidän piha on niin aidattu, että vaikka isoveli karkaisi sinne tai joutuisin juoksemaan sisälle kesken kaiken niin pihalta hän ei pääse poistumaan omin avuin. Sen lisäksi, että jännitän tätä uutta tilannetta aivan liikaa olen surullinen, että suhteeni ensimmäiseen lapseen on niin kovin kireä. Tuntuu etten osaa nyt nauttia hänen vauhdikkaasta seurastaan ollenkaan niin paljon kuin haluaisin. Minut on jaettu kahtia ja olen jälleen hukannut hetkeksi itseni. Kumpaan suuntaan ja mitä missäkin vaiheessa... vaatii aikaa, mutta tämä kärsimätön luonne ei sitä haluaisi antaa. Haluan kaiken nyt ja heti.
Kommentit