Mun munkki
Jouluksi uusittuun makuuhuoneeseen oli vähän liian positiivinen toive. Ehkä jouluksi puolet makuuhuoneesta purettuna voi olla realistinen haave.
Nimittäin nyt ne on täällä, miehen joulukiireet. Näillä mennään aattoon asti. Päivän aikana saamme parhaimmillamme tehtyä hommia puolisen tuntia taaperon kanssa (siis minä, taapero ja vauva), mutta mitään suurta ei voi tehdä. Lähinnä sotketaan paikkoja ja revitään "tapettia" eli seinää.
Eilisen päivän mummin ja vaarin avustuksella selvisin yksinäisestä illasta. Pysyin vielä itsekin jotenkin järjissäni. Päivällä kävimme läpi munkkiepisodin. Taapero sai kaupasta selvitäkseen käteensä pussin missä oli munkki. Kun pääsimme ulos kaupasta hän halusi syödä munkin matkalla ja minä halusin syödä siitä puolet kotona. Valitettavasti minun sanani oli laki ja koko matkan kaupasta takaisin taapero ulvoi räkä poskella munkkiaan ja kurjaa elämää. Välillä hän nojaili naapureiden orapihlaja-aitoihin ja kun yritin ottaa kädestä kiinni raikui kovalla äänellä "äiti älä purista minua kovaa". Vielä siinä vaiheessa kun munkki oli halkaistuna keittiön pöydällä huuto yltyi, mutta kun olin haukannut omasta puolikkaastani palasen oli riita selvinnyt. Se on pienissä lapsissa mukavaa, että tilanteen lauettua siihen ei tarvitse palata. No hard feelings ja elämä hymyilee.
Mies tuli kotiin ennen puolta yötä. Vauva oli äitivajeessa kun mummi ja vaari palluttelivat häntä ihanasti pitkin iltaa. Kun taapero nukahti kymmenen maissa jatkoin minä tuttina oloa yöllä kahteen. Yhden aikoihin olin erittäin vihainen kaikille maailman miehille etteivät ne voi jakaa imetystä äidin kanssa. Olisi lähtenyt erittäin vihainen reklamaatio kirje, jos se olisi ollut mahdollista jollekin osoittaa.
Nimittäin nyt ne on täällä, miehen joulukiireet. Näillä mennään aattoon asti. Päivän aikana saamme parhaimmillamme tehtyä hommia puolisen tuntia taaperon kanssa (siis minä, taapero ja vauva), mutta mitään suurta ei voi tehdä. Lähinnä sotketaan paikkoja ja revitään "tapettia" eli seinää.
Eilisen päivän mummin ja vaarin avustuksella selvisin yksinäisestä illasta. Pysyin vielä itsekin jotenkin järjissäni. Päivällä kävimme läpi munkkiepisodin. Taapero sai kaupasta selvitäkseen käteensä pussin missä oli munkki. Kun pääsimme ulos kaupasta hän halusi syödä munkin matkalla ja minä halusin syödä siitä puolet kotona. Valitettavasti minun sanani oli laki ja koko matkan kaupasta takaisin taapero ulvoi räkä poskella munkkiaan ja kurjaa elämää. Välillä hän nojaili naapureiden orapihlaja-aitoihin ja kun yritin ottaa kädestä kiinni raikui kovalla äänellä "äiti älä purista minua kovaa". Vielä siinä vaiheessa kun munkki oli halkaistuna keittiön pöydällä huuto yltyi, mutta kun olin haukannut omasta puolikkaastani palasen oli riita selvinnyt. Se on pienissä lapsissa mukavaa, että tilanteen lauettua siihen ei tarvitse palata. No hard feelings ja elämä hymyilee.
Mies tuli kotiin ennen puolta yötä. Vauva oli äitivajeessa kun mummi ja vaari palluttelivat häntä ihanasti pitkin iltaa. Kun taapero nukahti kymmenen maissa jatkoin minä tuttina oloa yöllä kahteen. Yhden aikoihin olin erittäin vihainen kaikille maailman miehille etteivät ne voi jakaa imetystä äidin kanssa. Olisi lähtenyt erittäin vihainen reklamaatio kirje, jos se olisi ollut mahdollista jollekin osoittaa.
Kommentit