raivareista palautetta

Kaikille on varmasti tuttua kun oma tai jonkun muun taapero saa "en halua"-kohtauksen julkisessa tilassa. Tunne on kaikin puolin vaivaannuttava. Lapsi käyttäytyy holtittomasti, huutaa, on mahdollisesti väkivaltainen itseään ja muita kohtaan (eli läpsii vanhempaa tai hakkaa raajojaan lattiaan ehkä vielä heittelee käsiinsä saamia esineitä). Siihen ei auta lahjonta, kiristys, uhkailu siis ei mikään. Tilanteesta poistutaan (jos se on mahdollista) ja toivotaan, että se menee ohi. Liian pitkiä katsekontakteja ei kannata ottaa muihin ympärillä oleviin, ettei huomaa sitä "etkö sinä osaa"-katsetta. Kuitenkin kanattaa löytää se "tiedän tunteen ja se menee ohi"-sympatia, koska varmasti joku ymmärtää.

Meillä tämä kokemus käytiin (taas kerran) viime viikolla. Olimme avoimessa päiväkodissa ja kotiin lähtö oli epämiellyttävä "yllätys" taaperolle. Pikkuveli alkoi huutamaan samaan syssyyn. Tunnen kuinka oma pulssini kiihtyy ja rexona pitää. Hoen itselleni mantraa: pysyt rauhallisena ja päättäväisenä, kun tämä on ohi kiität itseäsi siitä. Selitän taaperolle, että me lähdemme vaikka häntä harmittaa ja että lelut kerätään pois, sitten puetaan vaatteet, istutaan rattaisiin ja mennään kotiin. Otan samalla vastaan iskuja, huutoa ja kerään leluja. Taapero tyhjentää seuraavaa laatikkoa raivolla ja jatkan samaa höpöttämistä kunnes lelut on suunnilleen kasassa. Taapero kainaloon ja vaihtoehdot: haluatko kävellä portaat itse vai kannanko. Huuto ei lakkaa, joten kannan. Seuraavat vaihtoehdot: istutko nätisti vai pidänkö sylissä kun puetaan. Huuto ei edelleenkään lakkaa. Samalla kun heijaan huutavaa kahden kuukauden ikäistä autoistuimessa ja toivon, ettei se saa lämpöhalvausta puen toisen lapsen, istutan sen rattaisiin (kiitos Herralle valjaista) ja niistän nenän. Tilanne on ohi ja olemme ulkona. Taapero on taas iloinen itsensä ja nukahtaa matkalla kotiin. Oma palautuminen kestää vielä hetken.

Tänään avoimessa päiväkodissa yksi siellä töissä olevista tädeistä tulee sanomaan, että hänellä on antaa minulle hyvää palautetta. Hieman hämilläni, mutta iloisella mielellä odotan mitä on luvassa. Hän kertoo kuinka olisi halunnut nauhoittaa tapani hoitaa lapseni kiukkukohtaus esimerkillisen hienosti. Mitä siinä sitten muuta kuin vesivahinko silmäkulmassa.

Taaperon mielestä kaunis yhdessä tekemämme syksyinen kynttiläasetelma on tulipalo.