kolmen lapsen äiti
Minusta on virallisesti tullut ammattiäiti ja voin röyhkeästi käyttää äitikortin korkeampaa astetta, "kolmen lapsen äiti"-korttia. Samaan aikaan ensimmäinen lapseni tekee minut ikuisesti ensimmäisen lapsen äidiksi joka kokee kaiken ensimmäistä kertaa hänen kanssaan. Toinen lapsi saa minut kasvamaan kahden lapsen äidiksi, jolle kokemus tuo rauhaa ja levollisuutta omaan äitiyteen. Kolmen koplan viimeisin saa minut hämmästymään miten nopeasti aika menee kun niitä on kolme pientä seikkailijan alkua kasvamassa helmoissani.
Kolmen lapsen äiti oli asia jonka sisäistin lastenosastolle jouduttuamme. Terveydenhuollon henkilökunta käytti sitä useamman kerran. En ollut enää hysteerinen yhden lapsen äiti tai vähän kasvanut kahden lapsen äiti. Päivystyksessä päivystävän lääkärin tutkiessa hänen silmiinsä aivan terveen oloista kuukauden vanhaa, jolla oli nuha, hän konsultoidessaan päivystävää lastenlääkäriä havahdutti minut ensimmäistä kertaa. Kolmen lapsen äiti oli tuonut omasta mielestään vähän liian uneliaalta tuntuvan ja liian pehmoisen oloisen lapsensa, joka ei ollut nyt ihan niin hyvin syönyt päivällä, ihan vaan varmuudeksi päivystykseen. Loput onkin jo tuttua; pääsimme viikoksi osastolle rs-viruksen kanssa ja jälkitaudiksi tuli keuhkokuume. Minut siis otettiin vakavasti enkä ollut enää vain äiti.
Kun niitä on enemmän niin oppiihan sitä edellisiltä paljon ja paljon uutta tuo jokainen lapsi tullessaan. Pikkusisko oppi osastolla yöpullon, ei kelpaa rinta ei sitten millään enää puolen yön jälkeen. Aikaisemmat menivät täysimetyksellä. Keskimmäinen toisaalta ei halunnut tuttia ja ensimmäisen kanssa kahvia ei saanut juoda enää klo 12 jälkeen tai piti kuunnella yöllä huutoa ja vaipasta löytyi vihreää kakkaa. Ainakin sen verran olen oppinut kolmen lapsen äitinä.
Kolmen lapsen äiti oli asia jonka sisäistin lastenosastolle jouduttuamme. Terveydenhuollon henkilökunta käytti sitä useamman kerran. En ollut enää hysteerinen yhden lapsen äiti tai vähän kasvanut kahden lapsen äiti. Päivystyksessä päivystävän lääkärin tutkiessa hänen silmiinsä aivan terveen oloista kuukauden vanhaa, jolla oli nuha, hän konsultoidessaan päivystävää lastenlääkäriä havahdutti minut ensimmäistä kertaa. Kolmen lapsen äiti oli tuonut omasta mielestään vähän liian uneliaalta tuntuvan ja liian pehmoisen oloisen lapsensa, joka ei ollut nyt ihan niin hyvin syönyt päivällä, ihan vaan varmuudeksi päivystykseen. Loput onkin jo tuttua; pääsimme viikoksi osastolle rs-viruksen kanssa ja jälkitaudiksi tuli keuhkokuume. Minut siis otettiin vakavasti enkä ollut enää vain äiti.
Kun niitä on enemmän niin oppiihan sitä edellisiltä paljon ja paljon uutta tuo jokainen lapsi tullessaan. Pikkusisko oppi osastolla yöpullon, ei kelpaa rinta ei sitten millään enää puolen yön jälkeen. Aikaisemmat menivät täysimetyksellä. Keskimmäinen toisaalta ei halunnut tuttia ja ensimmäisen kanssa kahvia ei saanut juoda enää klo 12 jälkeen tai piti kuunnella yöllä huutoa ja vaipasta löytyi vihreää kakkaa. Ainakin sen verran olen oppinut kolmen lapsen äitinä.
Näin ulkoillaan kolmen kanssa: puetaan vaatteet ja mennään ulos.
Kommentit