Sisaruksia ja rakkautta

Vuoden viimeisenä päivänä on ristiäiset meidän minille. Joukko F&U saa vahvistuksen N. Lapset FUN.

Neljä vuotias isoveli on kovin herttaisessa iässä kun kesäisen uhman pahin osuus on selätetty. Pikkusisko saa kuulla olevansa ihana, taitava, kaunis, tosi hyvä sanomaan öö, vilkuttamaan, hymyilemään, kasvamaan, hymyilemään, 

ja paljon muuta. Isoveli kertoo vuolaasti kaiken ja on omasta mielestään tosi hyvä hoitamaan sekä pitämään sylissä. Se on myös totta. Hän jo ymmärtää olla pikkusiskon lähellä rauhallisesti ja nauttii isoveljeydestä. Tässä samalla oppi pikkuveli. Hän tosin tekee kaiken kaksi vuotiaan tarmolla ja hyvällä itsetunnolla. Hän luovii keskimmäisenä ja antaa tilaa ääripäille. Minun pitää muistuttaa itseäni ettei hän ole vielä lähellekään neljä vuotias vaikka onkin todella neuvokas kaksi vuotias. Pikkuveljen mielestä pikkusisko on ihanan pehmeä ja käy silittämässä tätä päästä, laskee oman poskensa pikkusiskon untuvaiselle päälaelle ja hymisee. Hän on myös omasta mielestään todella hyvä hoitamaan pikkusiskoaan ja se on yhtä totta. Kumpikin osaa ja haluaa osata, se on riittävän hyvä täydellisyys. 

Nyt nuo kaikki samasta puusta veistetyt täydellisyydet nukkuvat meidän sängyssä. Kaikki persoonat saman paripeiton alla tai vaihtoehtoisesti sen päällä niin että reunan putoamismuurin aikuiset jäävät peitotta. Tähän tosin varaudutaan jo illalla pukemalla yöksi pitkähihaiset ja villasukat.

Kuka minä tulen olemaan? Se selviää ajan kanssa.