Osastolla

"Äiti mulla on idis! Tehdään sulle kunnon eväät!" Sanoi neljävuotias silmät kirkkaana. "Hyvä idis, tehdään vaan" sanoi äiti hieman poissaolevana. Niinpä sain kaksi sämpylää peltirasiassa ja porkkanan sekä kukkakaalia pakasterasiassa mukaan lastenosastolle. Käytännössä olen hamstrannut tänne myös salaattia, karjalanpiirakoita, maksalaatikkoa, suklaata, kirjan, kuivattuja hedelmiä ja neuletyön, mutta kaikki maistuu ja tuntuu pahvilta. Huomasin, että täällä on myös televisio, mutta jotenkin ulkomaailma ei sovi sairaalahuoneeseen, ainakaan vielä.

Täällä me olemme tyttöporukalla; mä ja melkein kuukauden vanha mini. Viimeisimpien tietojen mukaan viikon ajan. Rs-virus, viheliäinen räkätauti tuli kylään. Varauduin ystävällisen lääkärin kehoituksestani olemaan pidempään koska usein tähän liittyy jälkitautina korvatulehdus tai joku muu. Me saimme sen jonkun muun kortin eli keuhkokuvassa oli keuhkoissa joku klöntti ja sitä sanottiin keuhkokuumeeksi. 

Lisähappea, kanyyli päässä antibioottia varten, lisämaitoa pullosta, nenämahaletkua ei olla vielä tarvittu. Hortoileva äiti joka kuuntelee happiletkun pihinää ja tuijottaa happiarvoja. Miten tärkeitä ne ovatkaan, omat lapset. Juuri nyt en tiedä mukavampaa paikkaa kuin lastenosasto ja hoitajien huolenpito. Täällä on hyvä olla ja parantua.