pimeästä masentunut kotiäiti
Elämästä sellaisena kuin se on pitää nauttia. En silti jaksa nauttia siitä ettei meillä ole pesty lattioita viikkoihin. Ensiksi tuli rattaiden mukana hiekkaa ja nyt tulee kuraa, molempi parempi. Haluaisin niin kovasti tehdä hyvää ruokaa ilman keskeytyksiä ja syödä sitä rauhassa hyvässä seurassa, mutta päädyn syömään mitä sattuu, milloin sattuu ja lämpö ruokaan tulee mikrosta sekä seurana on herra kiire. Onneksi tämä on vain vaihe elämässä. Seuraavassa vaiheessa on jotain muuta valitettavaa.
Meillä on eteinen sellainen taistelutanner. Etsi itsesi ulos. Onneksi vaunujen alla on nyt kunnon kuramatot niin pysyy jo koirien riepottelema parketti edes nykyisessä kunnossa. Eteinen ei ole mitään verrattuna pihalta selviytymiseen. Kun täältä pääsee ulos niin on valittavissa valtava ja jyrkkä alamäki (joka on takaisin tullessa valtava ja jyrkkä ylämäki). Liukkaalla erittäin haasteellinen jo yhdelle ihmiselle ja meidän sirkukselle haastetta on tuplat. Tai sitten möykkyinen polku pururadalle. Superliukkaalla tai lumentuprutuksessa olemme jumissa. Ei täältä silloin uskalla liukua alas ja ylös ei pääse. Olen vakavissani harkinnut jopa kenkiin kiinnitettäviä nastoja. Niitä sellaisia joita on vanhusten kengissä. Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan osta sellaisia joululahjaksi, se olisi nöyryyttävää. En tiedä miten paljon lisäpitoa sellaisista saa, mutta ylämäessä nastajalkineet saattaisivat pelastaa päivän. Jos jotain positiivista niin mäen päältä on hienot maisemat vaikka sää olisi kurja.
Tänään ulkoillessa lenkki joka vie tavalliselta kävelijältä 45min ja koiran taluttajalta tunnin kesti melkein kaksi tuntia. Ilmeisesti hiekotushiekassa säästetään kun sitä oli ripoteltu niin hienovaraisesti jalkakäytäville. Selvittiin valoisalla kotiin ja nyt jo hämärtää. Roskat odottavat noutajaa, mutta poika on niin hyvässä unessa ettei tästä nyt enää lähdetä mihinkään. Jos ei olisi koiria niin senkun veisin, mutta ne on kokemuksesta pojan naamalla nuolemassa maitojämiä. Ja mikä saattaa olla koiraa omistamattoman mielestä vielä ällöttävämpää niin puklut lattialta kerää se nelijalkainen ken ehtii. Koiran omistajana voin kertoa että huomattavasti ällöttävämpi on raadossa kieriskelevä tai sitä syövä koira, joten puklut menköön. Säästyy luontoa samalla.
Ei enempää ahditusta yhteen päivään. Nyt vain odottelen, että vuoden pimein aika on ohi ja voin aloittaa kesähaaveilun.
 |
| siistinä päivänä |
Meillä on eteinen sellainen taistelutanner. Etsi itsesi ulos. Onneksi vaunujen alla on nyt kunnon kuramatot niin pysyy jo koirien riepottelema parketti edes nykyisessä kunnossa. Eteinen ei ole mitään verrattuna pihalta selviytymiseen. Kun täältä pääsee ulos niin on valittavissa valtava ja jyrkkä alamäki (joka on takaisin tullessa valtava ja jyrkkä ylämäki). Liukkaalla erittäin haasteellinen jo yhdelle ihmiselle ja meidän sirkukselle haastetta on tuplat. Tai sitten möykkyinen polku pururadalle. Superliukkaalla tai lumentuprutuksessa olemme jumissa. Ei täältä silloin uskalla liukua alas ja ylös ei pääse. Olen vakavissani harkinnut jopa kenkiin kiinnitettäviä nastoja. Niitä sellaisia joita on vanhusten kengissä. Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan osta sellaisia joululahjaksi, se olisi nöyryyttävää. En tiedä miten paljon lisäpitoa sellaisista saa, mutta ylämäessä nastajalkineet saattaisivat pelastaa päivän. Jos jotain positiivista niin mäen päältä on hienot maisemat vaikka sää olisi kurja.
Tänään ulkoillessa lenkki joka vie tavalliselta kävelijältä 45min ja koiran taluttajalta tunnin kesti melkein kaksi tuntia. Ilmeisesti hiekotushiekassa säästetään kun sitä oli ripoteltu niin hienovaraisesti jalkakäytäville. Selvittiin valoisalla kotiin ja nyt jo hämärtää. Roskat odottavat noutajaa, mutta poika on niin hyvässä unessa ettei tästä nyt enää lähdetä mihinkään. Jos ei olisi koiria niin senkun veisin, mutta ne on kokemuksesta pojan naamalla nuolemassa maitojämiä. Ja mikä saattaa olla koiraa omistamattoman mielestä vielä ällöttävämpää niin puklut lattialta kerää se nelijalkainen ken ehtii. Koiran omistajana voin kertoa että huomattavasti ällöttävämpi on raadossa kieriskelevä tai sitä syövä koira, joten puklut menköön. Säästyy luontoa samalla.
Ei enempää ahditusta yhteen päivään. Nyt vain odottelen, että vuoden pimein aika on ohi ja voin aloittaa kesähaaveilun.
Kommentit