vr ja onnelliset

Matkustimme pojan kanssa ihka ensimmäistä kertaa junalla. Mielessä kävi myös saastuttavampi vaihtoehto eli auto, mutta en halunnut kokea itkevää melkein kolme kuukautta vanhaa lasta moottoritiellä ja ahdistunut äiti ratissa - tilannetta. Hyvä niin sillä nyt taas tehdään äidin tissestä rutikuivia syömällä tunti tolkulla pieniä hämäystaukoja pidellen. Imettäminen junan penkeillä ei ollut mitenkään superluksusta, mutta rattaille sain aivan loistopaikan ja rattaista eikä pojasta tarvinnut maksaa vielä mitään.

Kummitädille tarkoitettu paketti jäi eteiseen. Posti kuljettaa perille, minä näköjään en. Välillä hävettää vietävästi tämä muistin olemattomuus. Onneksi sentään suloisesti raskaanaolevalle ystävälleni tajusin ottaa mukaan pojalle pieneksi jääneet kuteet. Uskomattoman kummallinen tunne katsoa pientä 50cm kokoista haalaria, joka oli kotiinpaluu päivänä väljähkö.

Kultuuria tuli koettua teatterin muodossa ja kulutusjuhlaa ostamala tuttiin pöllöpäinen remmi. Kauniit asiat ovat ihania. Laitan siitä remmistä huomenna kuvan, jos ehdin. Merkki oli franc & ficher.

Väsynyt, mutta onnellinen äiti toivoo väsyneen ja toivottavasti onnellisen pojan nukahtavan pian syvään ja mielellään kahdeksan tuntiseen uneen..

franc & ficher tuttinaru