valvominen on piinaa

On mennyt muutama yö valvomiseen (välissä on ollut hyviäkin öitä). Naama on valkoinen, silmien alla tummat juovat ja lihaksia särkee. Univelkaa on. Poika syö yöllä kerran tunnissa. Miksi?! Missä on mun kolmen tunnin unipätkät? Päivällä menee hyvin ja rytmistä on joku tieto. Kävellään rattailla ja poika nukkuu mukavasti päikkärit. On iloinen hereillä ollessaan ja kuolaa varmaankin hammasta (pieni hammaspilkku ikenillä todistaa tämän). Kun tulee ilta niin kaikki päivän aikana saatu autuus on tiessään ja me koisitaan tunnin / kahden osissa koko yö aina aamupäivään asti.

kohta se taas soi, itkuhälytin

Parempien yöunien toivossa menin ostamaan itkuhälyttimen paikallisesta Prismasta. Ihan mahdollisimman karvalakkimallin. Pistin oikeen törsäten, koska en jaksa mennä kirpparille etsimään. Tässä halvimmassa mahdollisessa mallissa on unimusat, eco-toiminto, yövalo ja vaikka mitä. Jos niillä sitten maistuisi pihalla unet. Ainakin saan tarpeeksi ajoissa tiedon, jos tutti on tipahtanut pois suusta. Ehkä tämä on avain parempiin yöuniin. Olen siis ostanut Philipsiltä paremmat yöunet ja jos ei niitä ala pian kuulumaan saan hepulit.

Mies on joutunut jo univelkaisen uhriksi. Eilen menin kieltämään ettei mattoja saa oikoa kun vauva nukkuu ettei se vaan herää. Ihan sairaan väsynyttä puhetta. Ei se herännyt mattojen oikomisesta vaan ihan vatsan väänteistä. Rota-rokote on nimittäin tehnyt iltakakkaan kirkkaan verijuovan. Päivällä näitä ei ole. Se yhdessä hampaan kutituksen kanssa ehkä on suurin unettomuustekijä. Nyt täytyy mennä pelastamaan mies lapsen hampaista, sillä livahdin koirien iltapissatukselle ja siitä suoraan tänne. Hyvää huomista vuoden vaihtumista niille jotka haluavat valvoa ja niille jotka tahtomattaan valvovat.

Kommentit

Suositut tekstit