Yösyönti

Kaikkea sitä imettävänä kokee. Poika söi non-stoppina varmaan kaks tuntia. Mun tissit on ku kansallispuvun taskut, yhtä saletisti hot. Väsymystä vastaan taisteleva nuori herra ei oikein vieläkään näytä rauhottuvan. Muutama päivä sitten todenteolla löytyneet kädet tekevät elämästä jännittävää. Niillä huidotaan ilmaa vimmatusti vaikka kuinka väsyttäisi. Onnellista tässä on se ettei pinnasängyssä tule heti seinät vastaan. Suuret kiitokset pinniksen lainaajille. Sain kelalta tänään ihanan lapun jossa ilmoitettiin seuraava tulojen tipahdus. Sillä summalla ei edes yhtäriä makseta, joten tiukille menee. Haaveet kotoilusta yli vuoden ajan saattaa olla ihan turhaa, mutta en silti suostu toivoani menettämään. Onhan ihmeet mahdollisia, onhan!? Tuntuu se silti kurjalta ajatella, jos tuon pienen oman lapseni pitäisi mennä päiväkotiin jo ensi syksynä. Olisipa sitä vähän rikkaampi niin ei tarvitsisi köyhäillä pakon edestä. Sitten kuitenkaan ei meidän tarvitse seisoa leipäjonossa. Koska rahaa on tarpeeksi? Ei ehkä koskaan.