Opettavat lapset

Voi viikonlopun onnea. Mies eli isä on kotona. Aamulla isoveljen silmät loistavat kun isä on luvannut viedä linturetkelle. Etsitään yhdessä leikkikalujen seasta se oma kiikari (joka on aikuisten mielestä vähän rikki, mutta ei lapsen mielestä) ja kaksi vuotias tihrustaa kaikeilla osaamisellaan kiikareista eteisessä maailmaa ennen retkeään. Mukaan pillimehu, keksi ja saappaat. Hän ilmoittaa näkevänsä kotkan. Hän myös oikeasti tunnistaa lintuja äänen perusteella, koska isä hurahti bongaamaan lintuja viime keväänä. Millä ihmeen energialla mies nousee ennen sian pieremää, en tiedä, mutta ennen töitään se niitä bongaa. Lapsi kuuntelee iltasaduksi lintukirjaa, missä on äänet. En ilmeisesti osaa lukea kirjaa yhtä hyvin kuin isä, koska minun iltasatuvuorolla ei sitä kirjaa kovin usein haeta. Eräänä päivänä ylitsemme lensi kolme joutsenta ja isoveli ilmoittaa "honk, honk!" ja osoitaa kohti taivasta. Jep, joutsenten ääntelyä. Mitähän ne opettavat sitten kun ovat koulussa.

Olemme oppineet elämään keskieurooppalaisittain lämpimässä talossa. Lämpötila sisällä huitelee 17-19 asteessa. Öljy loppui. Energiamuoto vaihtuu tässä talossa ja pian, mutta öljyä ei viitsisi ostaa sitä pienintä tippaa eli tuhatta litraa. Se on kallista huvia lämmittää öljyllä. Takkaan puita aamulla ja illalla. Tule kevät ja paista aurinko.

Ei enää lumiukkoja tähän kevääseen, kiitos!