Paasto

Survon lapsia edes takaisin rattaissa muutenkin, mutta nyt survotaan vielä paaston nimissä. Onko tässä järkeä? Haluan kokeilla miltä tuntuu olla autopaastolla. Kaksi kilometriä keskustaan ja vähän niinkuin kaikkialle. Aion kyllä edelleen käydä kerran viikossa ruokaostoksilla kaupassa autolla sillä sitä määrää maitoa en hartiavoimin kanna. Tänään lähes kahteen vuoteen koskin ihanimpaan kulkuneuvooni eli pyörään. Sen täysin litistyneet renkaat kestivät seitsemän baarin ilmanpaineet, sen neljän kilon runko oli yhtä sporttinen kuin muistinkin, kypärä mahtui päähän, lukkokengät jalkaan ja vauhdinhurma oli parempi kuin muistin, mutta pyörän kello puuttuu. Paastoa on takana viikko ja olen täysin valmis pyörtämään paastoni, jos se uhkaa mielenterveyttäni. Olen jo selvinnyt yhdestä kaksi kertaa keskustaan ja takaisin päivästä turvautumalla yhteen suuntaan bussikyytiin. Tämä autopaasto koskee yksityisautoilua. Kerroin paastosta naisporukalle, jossa aihe aiheutti puheensorinan lisäksi kertomuksia 500m autoilusta (työmatka) ja ehkä hieman olin näkevinäni hämmästystä.

Paaston lisäksi löysimme puistosta kulahtaneen jalkapallon. Pelasimme isoveljen kanssa jalkapalloa ja huusimme "Maaali, hyvä suomiiii!". Selitys tähän Sothshi ja isä, joka sitä pojan kanssa katsoi.

coolit jäbät keinumassa