Huumoria pitää olla

Pojasta alkaa näkymään vuoden ja muutaman kuukauden iässä muutakin kuin oma tahto. Jes! Meillä kukkii huumori. Omille pieruille on kiva nauraa, koirien tolvailut on hauskoja ja äidin sekoilut vasta kikatuttaa. Jos vähän pelleilee niin muutkin nauraa ja sitten sitä yritetään mm. leikkikaatua, nostetaan jalkaa äänitehosteilla, säntäillään kädet ilmassa, kävellään vaikean maaston eli lelujen tai kirjojen yli tai pyörähdellään lelu kädessä niin että maailma alkaa keikkua. Äiti nauraa ja taputtaa. En tiedä tällä hetkellä mitään liikuttavampaa ja söpömpää kuin pienen miehen hassuttelut.

Huumorin lisäksi poika kiipeää sohvapöydälle aivan täysin päättömänä eikä yhtään ymmärrä olevansa "korkealla". Saadaan lisää naurua ja iloisia kiljahduksia kun minä säntään ottamaan koppia. Vielä olen saanut kopin kaikista kaistapäisistä heittäytymisistä, mutta sen päivän jo näen silmissäni kun en ehdikkään nappaamaan iloista toheloa kesken jännittävän heittäytymisleikin. Miten tuo tirppa onnistuu kiipeämään salamana? Nyt todellakin olisi mustekalakäsille käyttöä ja lisäsilmäparin voisi asentaa takaraivoon.

Ja kohta sitä taas herätään eli äiti menee nyt nukkumaan, että jaksaa nousta kuudelta. Kyllä, se on meidän uusin rytmi. Kuudelta ylös ja seiskalta puurot, ei järkeä!